30 vuotta vanha La traviata toimii edelleen

5.1.2018 Giuseppe Verdin ooppera La traviata Kansallisoopperassa Helsingissä

Kansallisoopperan kevään 2018 ohjelmisto on niin tavattoman tylsä, että oopperan ystävä joutuu väkisinkin katsomaan läpikotaisin tuttuja klassikoita, jos nyt ylipäätään aikoo talossa käydä. La traviata on Giancarlo del Monacon ohjaus vuodelta 1988 ja produktiota on esitetty lähes 30 vuoden aikana jo 194 kertaa. Itse olen tähän saakka pystynyt välttämään kiusauksen, eli en ollut nähnyt tätä tuotantoa aiemmin.

Tyylikäs toteutus on kestänyt hyvin aikaa, eikä vaikuta vieläkään vanhentuneelta. Uusintaohjauksesta on vastannut Jere Erkkilä. Michael Scottin lavastus ja puvut ovat epookkipiirteineen kaikkineen sopivan ajattomat. Esityksen kapellimestarina oli latvialaissyntyinen Ainārs Rubiķis, joka aloittaa ensi syksynä Berliinin Komische Operin musiikillisena johtajana. Tällä kertaa en anna nuorelle kyvylle kiitettävää arvosanaa, sillä esityksessä oli luvattoman paljon eriaikaisuutta eikä balansointikaan mennyt aina ihan nappiin. Parhaimmillaan orkesteri oli kyllä hyvin kartalla ja kuulokuva erittäin vaikuttava.

Violettana lauloi Marie Fajtová, joka kuuluu Prahan kansallisoopperan solistikuntaan. Esityksen alkupuolella hänen äänessään oli merkillistä sameutta, joka onneksi hälveni oopperan edetessä, ja myöhemmät aarioiden kuviot olivat upeaa kuultavaa. Alfredona esiintynyt Markus Nykänen yllätti positiivisesti - hän lauloi vaativan roolinsa taidolla ja sävykkäästi ja oli myös lavaolemukseltaan uskottava. Jaakko Kortekangas esitti rutiinilla, mutta kuitenkin koskettavasti, isä-Germontin osan.

Pienemmissä tehtävissä olivat Halim Shon (Gaston), Samuli Takkula (paroni Douphol), Juha Pikkarainen (markiisi d'Obigny), Jyrki Korhonen (tohtori Grenvil), Niina Keitel (Flora), Maria Lenart (Annina), Juhana Suninen (Joseph) ja Jarmo Ojala (lähetti). Näyttämöllä pistäytyivät espanjalaistunnelmissa tanssijat Edita Raušerová ja Wilfried Jacobs sekä härkiä esittäneet Pasi Leppänen ja Timo Mokkila.