Valikoima suomalaista oopperaa

15.12.2017 Tapiola Sinfonietta, joht. Markus Lehtinen, sol. Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen opiskelijoita Tapiolasalissa Espoossa

Olin ostanut täksi illaksi lipun Tampereen Oopperan 70-vuotisjuhlagaalaan, mutta Tampereelle lähtö ei sitten lopulta hotsittanutkaan, joten jäin Espooseen Tapiola Sinfoniettan syyskauden päätöskonserttiin. Luvassa oli suomalaista oopperamusiikkia Markus Lehtisen johdolla ja juontamana. Laulusolisteina oli kymmenen Sibelius-Akatemian opiskelijaa.

Ohjelma alkoi itseoikeutetusti Fredrik Paciuksen Kaarle-kuninkaan metsästyksellä, joka on ensimmäinen suomalainen tai ainakin Suomessa sävelletty ooppera. Kuulimme siitä upean alkusoiton sekä Leonoran aarian O du nattens höga, silverklara öga, jonka lauloi sopraano Mariia Bertus. Esitys alkoi ilmeisesti jännityksen vuoksi hieman epävarmasti ja kireästi, mutta ääni vapautui aarian aikana.

Tauno Pylkkänen oli kiva valinta ohjelmaan - häneltä kuultiin duetto ja aaria Ei tässä usko enää auta! ... Minä tiedän! oopperasta Mare ja hänen poikansa. Esiintyjinä olivat sopraano Annika Leino ja tenori Matias Haakana. Seuraavaksi basso Visa Kohva lauloi Minun on vielä ennen kuolemaani -monologin Joonas Kokkosen Viimeisistä kiusauksista. Suoritus oli kohtalainen, mutta Paavon sisäinen maailma ei oikein välittynyt katsomoon saakka. Ennen väliaikaa kuultiin osuus Einojuhani Rautavaaran musiikkia, nimittäin kaksi numeroa Aleksis Kivestä. Mezzosopraano Elisabet Petsalo esitti sisäistyneesti ja vakuuttavasti aarian Eron hetki on kalvea kasvo. Baritoni Tiitus Ylipään numerona oli Sydämeni laulu.

Toisen puoliskon aloitti Kaija Saariahon musiikki. Sopraano Alina Koivula lauloi Clémencen aarian Non, par notre Seigneur oopperasta Kaukainen rakkaus. Esitys oli oivallinen, ja Koivula tuntui olevan kuin kotonaan Saariahon hankalien intervallien ja harmonioiden kanssa. Mezzosopraano Ylva Gruen lauloi vakavasti ja tyylikkäästi kappaleen Je sens deux coeurs. Se kuuluu Adriana Songs -laulusarjaan, jonka Saariaho muokkasi Adriana mater -oopperansa musiikista.

Tenori Tuomas Miettola osasi ottaa yleisönsä esittäessään Tuomaksen monologin Ilkka Kuusiston oopperasta Miehen kylkiluu. Laulussa oli kuitenkin hienoista epätasaisuutta. Konsertin päätti Aulis Sallisen oopperoita esittelevä osio: Ensin kuultiin vaikuttava alkusoitto Palatsista ja perään Riikan aaria Tuiskuaa lunta oopperasta Punainen viiva. Sen esitti upean kypsästi ja ammattimaisesti sopraano Silja Aalto. Päätösnumerona oli kohtaus Tulee ikävä Englantia oopperasta Kuningas lähtee Ranskaan. Ensemblen muodostivat Aalto, Koivula, Gruen, Petsalo ja Haakana. Ruotsalainen Ylva Gruen muuten lauloi osuutensa suomeksi hämmästyttävän hyvin ääntäen.