Kokkolan Ooppera lunasti kovat odotukset - ja ylittikin ne!

11.11.2017 Giacomo Meyerbeerin ooppera L'étoile du nord Musiikkitalossa Helsingissä

Vuosina 1791-1864 elänyt Giacomo Meyerbeer (synt. Jakob Liebmann Meyer Beer) oli alkuperältään saksanjuutalainen, mutta teki pääosan urastaan Pariisissa. Säveltäjän varhaisimmat oopperat, kaksi saksankielistä ja kahdeksan italiankielistä, ovat nykyisin todellisia ohjelmistoharvinaisuuksia. Ranskan vuosien teokset, etenkin grand opérat, ovat pikku hiljaa alkaneet tehdä varovaista paluuta Euroopan oopperataloihin. Säveltäjän pitkästä "unohduksesta" saamme kiittää Richard Wagneria opetuslapsineen ja natseja. Koominen ooppera L'étoile du nord (suom. Pohjantähti) vuodelta 1854 on edelleen suuri harvinaisuus; Wikipedian mukaan Opera Raran vuoden 1975 esityksen lisäksi teos on päässyt näyttämölle vain Wexfordin festivaalilla Irlannissa vuonna 1996 - ja nyt Suomessa!

Pohjantähden päätyminen Kokkolan Oopperan ohjelmistoon on onnellisen sattuman, sitkeän salapoliisityön ja taiteellinen johtaja Anu Komsin päättäväisyyden tulosta. Tuotanto sai ensi-iltansa Kokkolassa heinäkuussa, mutta onneksi nyt tarjottiin mahdollisuus nähdä teos myös Helsingissä. Katsomo ei yllättäen ollut täynnä, mihin saattoi vaikuttaa totutusta poikennut lippujen hinnoittelu (liput kaikkiin katsomon osiin olivat samanhintaisia).

Ja sitten suitsuttamaan: En ole pitkään aikaan nauttinut Suomessa oopperaesityksestä näin kokonaisvaltaisesti kuin nyt! Pidin tässä paketissa aivan kaikesta: Meyerbeerin musiikki oli kertakaikkisen ihanaa, värikästä ja kekseliästä - ja kapellimestari Sakari Oramo orkestereineen osasi toden totta ottaa siitä kaiken irti. Urkuparvelle (joka odottaa edelleen niitä urkuja) sijoitettu vaskisektio oli hyvä keksintö. Oopperan alkupuolella ollut suomalaisten juomalaulu ja kansantanssikohtaus hymyilyttivät hieman, sillä ei niistä kyllä suomalaisia sävyjä löytänyt hakemallakaan. Taisi tämä maailmankolkka ja sen kansanmusiikki olla Meyerbeerille aika vieraita... Mutta libretisti Eugène Scribe oli selvästi lukenut tai kuullut yhtä sun toista, kun osasi sijoittaa alun tapahtumat Viipurin lähellä olevaan suomalaiskylään ja kohottaa maljat Suomelle, vaikka itsenäisyyshaaveemme eivät vielä olleet kovin pitkällä 1850-luvulla. Ja ainakin suomalaisten juomatapojen maine näyttää kiirineen Pariisiin saakka!

Orkesteri oli sijoitettu lavan keskelle ja pääosa actionista tapahtui lavan korotetulla kaarevalla takaosalla. Ohjaaja Maria Sid hyödynsi mukavasti konserttisalin tarjoamia rajallisia mahdollisuuksia. Visuaalista ilmettä lisättiin projisoinneilla, sillä perinteistä lavastusta ei ollut. Myöskään varsinaista tekstitystä ei ollut, mutta harvakseltaan heijastetut, vanhojen mustavalkofilmien tyyliset välitekstit taustoittivat ja selittivät keskeisissä kohdissa lavan tapahtumia. Ratkaisu oli erittäin toimiva, kun puhutut osuudet oli karsittu tästä tuotannosta pois. Sid annosteli esitykseen huumoria tyylikkäästi; vähän reilummalla kädellä sitä oli Katariinan ja Pétersin varjoteatterikohtauksessa lakanan takana. Ja sekin oli aivan mainio!

Pohjantähdessä käytetty kuoro oli melko pieni, mutta hämmästyttävän iskevää, täyteläistä ja voimakasta laulua siitä irtosi. Esityksen tähti oli Catherinen eli viipurilaisen Katariinan roolin tehnyt Anu Komsi. Hänen huikeita koloratuurejaan ei vaan väsy kuuntelemaan! Ja Meyerbeer ei todellakaan ole pihistellyt niiden kanssa - osansa sai myös toisen sopraanon eli Prascovian rooli. Sen lauloi moldovalainen Anna Palimina, joka hurmasi minut äänellään ja esiintymisellään täysin. Ah!

Kirvesmieheksi ja myöhemmin kapteeniksi naamioitunut Péters eli Pietari Suuri oli Michael Leibundgut. Hän aloitti jotenkin samean ja vaisun kuuloisesti, hetkittäin laulussa oli huojuvuuttakin, mutta suoritus parani esityksen kuluessa. Herman Wallén onnistui Ismail Danilowitzin osassa ja Oliver Kuusik teki ihan pätevää työtä Georges Skawronskina. Heikki Kilpeläisen täyteläistä laulua oli ilo kuunnella Gritzenkona. Pienemmissä osissa "kanttiinityttöinä" olivat Johanna Lehesvuori (Nathalie) ja Annastiina Tahkola (Ékimona).

Esitys on katsottavissa Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-4088312.