Vielä niitä bassoja kumisee tuolla Suomen salomailla

11.5.2016 Timo Riihonen ja Jaakko Ryhänen, basso sekä Marko Hilpo, piano Mikkelin tuomiokirkossa

Bassot Timo Riihonen ja Jaakko Ryhänen ovat alkuvuoden aikana kiertäneet pianisti Marko Hilpon kanssa otsikolla Kaksi bassoa - sukupolvet kohtaavat. Kiertueen toiseksi viimeinen konsertti Mikkelissä veti tuomiokirkon täyteen matalien miesäänien ystäviä.

Ohjelma alkoi Riihosen laulamalla aarialla Mache dich, mein Herze, rein J. S. Bachin Matteus-passiosta. Myös Ryhänen liikkui kirkollisissa tunnelmissa esittäessään aarian Nun scheint in vollem Glanze der Himmel Haydnin oratoriosta Luominen.

Sitten siirryttiinkin kotimaiseen laulumusiikkiin: Kuulan Kesäyö kirkkomaalla -kappaleen esitti Ryhänen ja Epilogin Riihonen. Oskar Merikannon tuotannosta oli ohjelmaan valittu Rukous (Riihonen) ja Oi, muistatko vielä sen virren (Ryhänen). Kolmas laulu Laatokka kuultiin herrojen duettona.

Lauluosuuksien välissä Marko Hilpo soitti Aarre Merikannon Improvisaation. Hänen taiturimainen soittonsa oli olennainen osa konsertin kokonaisuutta ja tasoa.

Ohjelman jälkipuolisko oli omistettu Verdin musiikille: Riihonen lauloi aluksi aarian Vieni, o Levita! oopperasta Nabucco ja Ryhänen perään Fiescon aarian A te l'estremo addio oopperasta Simon Boccanegra.

Don Carlosta kuultiin ensin Filipin aaria Ella giammai m'amò, jonka Riihonen aloitti ja Ryhänen lopetti - eli laulajaa vaihdettiin lennosta kesken aarian. Tämän jälkeen kuultiin Suurinkvisiittorin ja Filipin duetto Son io, dinanzi al Re, jossa Riihonen esitti kirkonmiestä ja Ryhänen kuningasta. Präntätyn ohjelman päätti Confutatis Verdin Requiemista, jonka bassomme myös lauloivat yhdessä. Ylimääräisessä palattiin Merikantoon, kun saimme kuulla duettoversion laulusta Elämälle.

Konsertin yhteenvetona voisi todeta, että olin erittäin tyytyväinen kuulemaani. Saksassa vuodesta 2009 ammattilaisena laulanut Riihonen on jäänyt minulle hieman vieraammaksi, enkä ole kuullut hänen esiintyvän kuin pari-kolme kertaa. Hänestä on kehittynyt tyylikkäästi tulkitseva nuori basso, jonka parhaat vuodet ovat vielä edessäpäin. Alkavasta uranoususta kertoo toivottavasti se, että mies on jo kiinnitetty Bayreuthiin vuosiksi 2016-18.

"Vanha konna" (hänen itsensä haastatteluissa viljelemä ilmaisu) Ryhänen oli oikein hyvässä vedossa, eikä äänen perusteella uskoisi kuuntelevansa tänä vuonna 70 vuotta täyttävää miestä. Voimaa ja kestävyyttä löytyy edelleen, ja tällä kertaa ylärekisterikin aukesi oikein hyvin.

Koin konsertissa hienoisen yllätyksen, kun bassomme vetäisivät Suurinkvisiittorin ja Filipin duetosta niin intensiivisen ja väkevän tulkinnan, että oksat pois! Enpä ole hetkelleen kuullut yhtä vaikuttavaa esitystä. Saarnastuolissa jylissyt Riihonen oli roolissaan hyvin sisällä ja eläytyi oikein hienosti. Tätä oli aivan mahtavaa kuunnella, ja yleisö palkitsikin esiintyjät taputtamalla seisten kesken ohjelman!