Isolde räjäytti pankin

28.5.2016 Richard Wagnerin ooppera Tristan ja Isolde Kansallisoopperassa Helsingissä

Wagnerin täyttämä toukokuun loppuni jatkui vielä yhden esityksen verran, nyt Kansallisoopperassa.

Näin tämän Tristan ja Isolde -produktion jo kolme vuotta sitten. Nyt piti ottaa uusiksi - paitsi hienon oopperan, niin myös kahden laulajan vuoksi: Bassokonkari Matti Salminen aloitti Kansallisoopperan kuorossa vuonna 1966 ja vietti 50-vuotisjuhlaansa talossa tämän esityksen merkeissä. Toinen syy oli sopraano Johanna Rusanen-Kartano, joka debytoi Isoldena tässä uudelleenlämmityksessä.

Esitys oli täyden kympin arvoinen. Ensinnäkin Hannu Lintu oli loistovalinta kapellimestariksi ja oopperan orkesteri tuntui pistävän parastaan hänen kanssaan. Toiseksi solistit olivat erinomaisia: Robert Dean Smith (Tristan), Johanna Rusanen-Kartano (Isolde), Lilli Paasikivi (Brangäne), Tommi Hakala (Kurwenal), Matti Salminen (kuningas Marke), Olli Tuovinen (Melot), Tuomas Katajala (nuori merimies ja paimen) sekä Jussi Merikanto (perämies).

Olin toivonut kuulevani Jyrki Anttilaa Tristanina, mutta kaikkea ei näköjään voi yhdessä esityksessä saada. Dean Smith oli pätevä laulaja, mutta vähän hänen äänessään kuului väsyminen oopperan jälkipuoliskolla. Samaa ei voi sanoa Johanna Rusanen-Kartanosta, joka paahtoi uskomattomalla voimalla ja energialla alusta loppuun saakka. Aivan huikea kansainvälisen tason suoritus - hienoa Johanna! Isolde nousikin koko esityksen tähdeksi ja sai yleisöltä suurimmat suosionosoitukset.

"Päivänsankari" Salminen on nähty Kansallisoopperan lavalla yli 400 kertaa. Tämä esitys saattoi jäädä hänen viimeisekseen, ainakin oopperarooleista. Pian 71 vuotta täyttävä konkari täytti karismallaan lavan ja kyllä laulukin sujui kuningas Marken roolin arvoisesti. Salminen hallitsee edelleen instrumenttinsa täydellisesti. Kypsän ja kokeneen taiteilijan laulusta löytyi sävyjä ja värejä joka tilanteeseen. Tähän oli hyvä lopettaa.