Rautaisannos Sibeliuksen lauluja
23.5.2015 Laululla Soivaksi 2 -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä
Sibelius-Akatemia jatkoi Sibeliuksen laulujen esityssarjaa tällä konsertilla tai paremminkin kolmen konsertin kokonaisuudella. Laulumusiikin aineryhmä
esittää siis juhlavuoden aikana kaikki Sibeliuksen laulut neljässä erässä. Tässä satsissa lauloivat Tuuri Dede, Júlia Heéger,
Alina Koivula, Annika Leino, Topias Lundell, Laura Mäkitalo, Robert Näse, Meeri Pulakka, Markus Suihkonen, Samuli Taskinen, Henri Tikkanen, Maiju Vaahtoluoto ja Elli Vallinoja. Pianisteina olivat Kaj
Ekman, Collin Hansen ja Tuula Hällström.
Laulajat suoriutuivat tehtävistään pääsääntöisesti oikein hyvin, vaikka osa lauloi kuulemma ensimmäistä kertaa Sibeliusta konsertissa. Erityisen vaikutuksen minuun tekivät mm. Laura Mäkitalon kypsät tulkinnat, Meeri Pulakan levollisuus ja Elli Vallinojan raikkaus. Markus Suihkosen komeassa bassobaritonissa on paljon potentiaalia. Henri Tikkanen latasi hienosti tunnetta Kullervon valitukseen - ei huono suoritus ensikertalaiselta! Samuli Taskinen yllätti positiivisesti; hänestä ei olisi välttämättä uskonut, että mies on vasta aloittanut lauluopintonsa.
Ensimmäisellä väliajalla Gustav
Djupsjöbacka ja Annika Ollinkari
keskustelivat Sibeliuksen laulujen runoista ja niiden taustoista sekä vähän muustakin. Toisella väliajalla Ollinkarin kanssa jutustelemassa oli Erik T. Tawaststjerna, joka kertoi mm. omasta Sibelius-suhteestaan ja lapsuudestaan isän Sibelius-työn "varjossa". Lisäksi väliajoilla haastateltiin muutamia konserteissa esiintyneitä opiskelijoita.
Musiikkitalon tarjontaa
22.5.2015 Cameratan opiskelijamatinea Musiikkitalossa Helsingissä
22.5.2015 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu, sol. Johanna Rusanen-Kartano ja Ville Rusanen Musiikkitalossa Helsingissä
Sibelius-Akatemian opiskelijamatinea aloitti iltapäiväni Camerata-salissa. Aluksi Juho Kanerva soitti harmonikalla Antonio Bibalon sonaatin. Täytyy tunnustaa, että tästä kappaleesta en ymmärtänyt juuri mitään - ja kun ei haitari kuulu muutenkaan suosikkeihini, niin vähän kylmäksi esitys jätti. Kokonaan toisenlainen meno oli seuraavassa numerossa: huilisti Heidi Riikonen, sellisti Tuomas Roos ja pianisti Juho Lepistö soittivat Bohuslav Martinun hyväntuulisen trion. Nautinnollista yhteissoittoa!
Pianisti Ayane Matsuura esitti Mozartin Fantasian c-molli ja Chopinin Fantasian f-molli. Hänen esityksensä oli teknisesti korkeatasoinen ja lähes virheetön, mutta jotenkin kylmän ja etäisen tuntuinen. Hieman lisää tunnetta, eläytymistä ja tulkintaa, kiitos!
Tatjana Reuter soitti Sibeliuksen viulukonsertosta osat 1 ja 2 pianisti Risto Laurialan kanssa. Hänen esityksensä oli miellyttävää kuultavaa, vaikka parit virheet siitä bongasinkin. Matinean päätti vakuuttavasti ja sisäistäneesti soittanut sellisti Inkeri Eirola. Hän esitti Shostakovitshin sellokonserton nro 1 yhdessä Laurialan kanssa.
Meno siis parani loppua kohti - harmi vaan että matineaa oli taasen seuraamassa esityksestä riippuen vain 15-25 henkilöä. Mutta ajankohta (klo 12-14) on tietysti monille huonosti sopiva...
---
Illalla oli sitten vuorossa RSO:n konsertti Hannu Linnun johdolla. Hän tarjoili Beethovenin Sinfonia nro 1:stä hyvin balansoidun, eläväisen ja temperamenttisen tulkinnan - huumoria unohtamatta. Väliajan jälkeen kuultiin Aulis Sallisen laulusarja Elämän ja kuoleman lauluja. Laulusolisteina olivat "sisko ja sen veli" eli sopraano Johanna Rusanen-Kartano ja baritoni Ville Rusanen. Ja kylläpä heitä kelpasikin kuunnella! Alun perin baritonisolistille (Jorma Hynninen) kirjoitetun teoksen solistiosuudet oli nyt jaettu kahdelle laulajalle ja tarina kertoo, että säveltäjä itse halusi esittäjiksi juuri Rusasen sisarukset. Teoksessa oli mukana myös Tapani Länsiön valmentama Musiikkitalon kuoro.
Elämän ja kuoleman laulujen tekstit ovat muutama vuosi sitten kuolleen Lassi Nummen runoja. Kokonaisuus oli hyvin vaikuttava ja pidin siitä valtavasti. En voinut kuin hämmästellä Sallisen musiikin ilmaisuvoimaisuutta ja koko 50-minuuttisen laulusarjan yhtenäisyyttä. Aivan upeaa! Säveltäjä itse oli paikalla tässä 80-vuotisjuhlakonsertissaan ja sai RSO:lta fanfaarin sekä yleisöltä myrskyisät aplodit.
Myöhäisillan kamarimusiikkina kuultiin vielä RSO:n soittajien voimin Mozartin Kvintetto pianolle ja puhaltimille Es-duuri (KV 452).
Grande Finale
21.5.2015 Ylikapellimestari Elias Seppälän jäähyväiskonsertti Finlandia-talossa Helsingissä
Piti menemäni tänä iltana Sibelius-Akatemian konserttiin, jossa Annami Hylkilä ja Ilmo Ranta olisivat esittäneet Anton Webernin liedejä. Konsertin peruunnuttua piti valita lennosta korvaavaa ohjelmaa, ja sellaiseksi valikoitui kesäkuussa eläkkeelle jäävän Puolustusvoimien ylikapellimestari Elias Seppälän jäähyväiskonsertti.
Kaartin soittokunnasta ja Lapin sotilassoittokunnasta koottu orkesteri esitti Finlandia-talon ilmaiskonsertissa yllättävän ohjelman. Löytyi sieltä pari sotilashenkistäkin kappaletta, mutta pääosassa olivat oopperoista tehdyt sovitukset ja yksinlaulut. Suuri osa sovituksista oli juhlakalun omaa käsialaa. Joudun ikävä kyllä toteamaan, että osa sovituksista ei mielestäni toiminut ollenkaan. Jouset ovat joissain kappaleissa niin keskeinen ja olennainen juttu, että ei niitä puhaltimilla korvata millään ilveellä!
Sopraano Helena Juntunen lauloi Sibeliuksen Flickan kom ifrån -kappaleen hieman persoonallisesti tulkiten ja paikoin erikoisesti ruotsia ääntäen. Toivo Kuulan Suutelo sen sijaan oli herkullista kuultavaa. Väliajan jälkeen Juntunen esitti vielä Sokean laulajan balladin Sallisen oopperasta Kullervo. Viime kesänä ihmettelin Savonlinnassa, kuinka Maria Ylipään suoritusta hehkutettiin joka mediassa - mielestäni aivan perusteettomasti. Taisi olla vaan myyntipuhetta, sillä vasta Juntunen näytti miten tämä "oikeasti" lauletaan!
Toisena laulusolistina oli baritoni Aarne Pelkonen, joka teki tasaisen varmaa työtä. Hänen ohjelmassaan olivat Mahlerin Rückert-lauluista Ich bin der Welt abhanden gekommen, Linkolan Metsässä tuulee oopperasta Robin Hood sekä Rautavaaran Shakespeare-sonetti Shall I compare thee. Juntunen ja Pelkonen lauloivat lisäksi Liisan ja Jussin dueton Kauan kaipasin ystävää Madetojan oopperasta Pohjalaisia.
Konsertin loppupuolella lavalle marssi Polyteknikkojen kuoro. Kuulan Nuijamiesten marssi kajahti tunteella, mutta paikoin hieman ponnettomana. Tšaikovskin Orkesterialkusoitto 1812 kuulosti komealta, vaikka lauluosuudet hoidettiinkin englanniksi. Jos en väärin nähnyt, niin urkuja soitti Susanne Kujala (urkurin nimeä ei mainittu ohjelmassa). Konsertissa julkistettiin Elias Seppälälle myönnetty Puolustusvoimien kultainen ansiomerkki ja hänen kiitospuheensa jälkeen kuultiin itseoikeutettuna ylimääräisenä Sibeliuksen Jääkärimarssi.
Hilpeä ilta Gilbertin & Sullivanin seurassa
19.5.2015 Elokuvissa: Arthur Sullivanin koominen ooppera The Pirates of Penzance English National Operasta
Suora lähetys ENO:sta tarjosi parin tunnin ajan harmitonta viihdettä ja hilpeää menoa, taattuun Gilbert & Sullivan -tyyliin. The Pirates of Penzance sai kantaesityksensä New Yorkissa vuonna 1879. Oopperallisuutta (mitä sillä nyt kukin käsittääkin) teoksessa on melkoisen vähän, vaikka se luetaankin koomiseksi oopperaksi ("English light opera"). W. S. Gilbertin teksti on nautinnollista ainakin sanaleikeistä ja riimittelystä pitäville, ja muodostaa teoksen ehdottoman selkärangan. Hömpässä tarinassa riittää veikeitä käänteitä ja vitsejä. Tekstiin nivoutuu saumattomasti Arthur Sullivanin musiikki, joka on menevää ja sisältää tarttuvia melodioita. Tarkkaavaisempi löytää lisäksi mm. Verdin oopperoihin kohdistuvaa parodiaa.
Oopperan oli ohjannut tunnettu englantilainen elokuva- ja teatteriohjaaja Mike Leigh. Toteutus toimi ihan hyvin yksinkertaisissa lavasteissakin, eikä yleensä sortunut alleviivaamaan komiikkaa liiallisesti. Kapellimestarina toimi David Parry. Kenraalimajuri Stanleyn roolin lauloi konkari-ikään ehtinyt Andrew Shore, jonka ulkoinen olemus antoi roolityöhön uskottavuutta. Merirosvokuninkaana lauloi komeaääninen Joshua Bloom, jonka näyttelijäntyö oli erinomaista. Oppipoika Fredericin osan lauloi tenori Robert Murray, mutta hänen näyttelemisestään jäi puuttumaan tietty vapaus ja luonnollisuus. Pienemmissä rooleissa kuultiin ihan kelpo suorituksia; erikseen pitää mainita ilmeikäs Rebecca de Pont Davies palvelijatar Ruthin osassa.
Viimeiset kiusaukset Kouvolassa
13.5.2015 Joonas Kokkosen ooppera Viimeiset kiusaukset Kouvolan keskuskirkossa
Pohjois-Kymen musiikkiopiston aktiivisen oopperatoiminnan tämän kevään tuotanto oli Viimeiset kiusaukset. Olin seuraamassa ensi-iltaa Kouvolan keskuskirkossa, jonka arkkitehtuuri on omiaan tekemään lähtemättömän vaikutuksen. Markku Arokanto oli ohjannut toimivan produktion, jossa ei turhia kikkailtu ja käytettiin klohmon kirkkosalin mahdollisuuksia se mikä voitiin. Erityisesti henkilöohjaus ja kuoron hyödyntäminen ansaitsevat kiitosta. Tarmo Tanttu oli suunnitellut puvut, jotka herättivät huomiota ainakin promootiokohtauksessa.
Paavo Ruotsalaisen roolin lauloi konkari Esa Ruuttunen oikein komeasti. Toisen näytöksen loppupuolella hänen äänessään oli kuultavissa hienoista väsymistä, eikä se soinut enää ihan yhtä uljaasti. Mutta vaikuttavan roolityön Ruuttunen ilman muuta teki ja oli solisteista ainoa, jonka äänessä oli riittävästi voimaa ja kantavuutta kirkkosalin heikossa akustiikassa. Riitan eli Paavon ensimmäisen vaimon osan lauloi Sirkka Parviainen-Hiekkapelto. Hänen korkea lyyrinen sopraanonsa soi luonnollisesti, mutta sanoista ei useinkaan saanut mitään selvää. Muissa keskeisissä rooleissa tekivät mm. Heikki Halinen Juhana-poikana ja Riku Pelo seppä Jaakko Högmanina ihan kelpo suoritukset.
Vasta paikan päällä minulle selvisi, että esityksessä ei olekaan orkesteria. Musiikki oli sovitettu pianolle ja uruille, joita paikoin höystettiin lyömäsoittimilla. Alkujärkytyksestä toivuttuani jouduin toteamaan, että tämä ratkaisuhan toimi ihan hyvin - tässä akustisesti hankalassa tilassa orkesterin ja laulajien balanseeraaminen olisikin voinut olla ongelmallista. Esa Heikkilä kapellimestarina oli oikein mies paikallaan ja näytti laulavan teosta mukana. Esityksen jälkeen yleisö ja esittäjät puhkesivat Herraa hyvää kiittäkää -virteen ja hienoltahan tuo ison ihmisjoukon veisuukin kuulosti.
Vanhaa musiikkia Vanhassa kirkossa
10.5.2015 Ensemble La Morra ja Helsingin Barokkiorkesteri Helsingin Vanhassa kirkossa
Sveitsiläinen La Morra -yhtye on erikoistunut myöhäiskeskiajan ja varhaisrenessanssin musiikin esittämiseen. Heidän muusikoitaan esiintyi äitienpäivänä Vanhan musiikin sarjassa yhdessä "hebolaisten" kanssa. Soittajistoa johti hyvin eleettömästi tai jopa viitteellisesti Corina Marti. Hän myös soitti itse nokkahuiluja ja clavisimbalumia.
Ohjelmassa oli musiikkia 1300-luvulta aina 1600-luvulle saakka. Suurin osa teoksista esitettiin nyt ilmeisesti ensimmäistä kertaa Suomessa. Useat säveltäjät olivat niminäkin tuntemattomia ainakin minulle, joka en ole barokkia vanhempaan musiikkiin kovinkaan vihkiytynyt. Monteverdin lisäksi tunnistin vain pari kaikkiaan yli kymmenestä säveltäjänimestä. Pitäisiköhän varhaisempiinkin vuosisatoihin joskus perehtyä?
Konsertti tarjosi paljon sieviä ja herkkiä kappaleita, jotka todellakin veivät ajatukset satojen vuosien taakse, renessanssihoveihin ja luontoonkin. Jotkin kappaleista (mm. pelkälle luutulle sävelletyt) olivat toki taidokkaita, mutta jossain määrin pitkäveteisiä. Niin paljon ovat esteettiset mieltymykset ja koko aikakäsitys tainneet muuttua vuosisatojen aikana... Minulle konsertin valopilkkuja olivat kaksi laulusolistia: sopraano Yukie Sato ja tenori Giovanni Cantarini. Varsinkin Saton taivaallisen kaunis, kirkas ja sävykäs ääni soi kirkkotilassa upeasti. Laulunumeroita olisin kuunnellut enemmänkin!
Saksan-matkan antia, osa II
1.5.2015 Richard Straussin ooppera Die ägyptische Helena Oper Frankfurtissa
Straussin oopperoista puuttui nähtyjen/kuultujen listaltani kolme ennen tätä iltaa. Die ägyptische Helena oli siis uusi tuttavuus, mutta nytkin se osui kohdalle ainoastaan konserttiversiona. Vaan eipä tuo suuremmin haitannut, sillä Straussin oopperoiden voima ja sulokkuus on nimen omaan musiikissa, enkä välttämättä kaivannut taas yhtä typerää saksalaisohjausta lisää. Talon orkesteri soitti upeasti Stefan Solteszin johdolla, ja hänen kokemuksensa Strauss-kapellimestarina kyllä kuului. Solistit suorittivat tasaisen varmasti, mutta erityisen valovoimaisia tähtiä ei joukosta erottunut. Helenan roolin lauloi Ricarda Merbeth ja Menelasin Andreas Schager. Kuorolla oli teoksessa hyvin pieni osuus, jonka perusteella on vaikea arvioida sen taitotasoa. Kokonaisuutena pidin kyllä esityksestä kovasti, vaikka R. Strauss ei koskaan ole "kolahtanut" minuun kunnolla.
2.5.2015 Giuseppe Verdin ooppera Luisa Miller Oper Stuttgartissa
Verdin Luisa Miller pyörii jostain syystä ohjelmistoissa melko harvoin, enkä ymmärrä miksi. Kyseessä on hieno teos, jossa riittää upeita melodioita, aarioita ja kuoronumeroita niin kuin vain Verdi osaa! Ikituttua kaavaa noudattava rakkaustarina tehoaa jopa kaltaiseeni kyynikkoon. Stuttgartin produktio oli ohjattu ja lavastettu lähes minimalistisesti, mutta se toimi antaen tilaa musiikille ja solisteille. Ja hyvän kaartin olivatkin saaneet rekrytoitua: Adam Palka (kreivi), Ramona Zaharia (Federica), Evez Abdulla (Miller) ja pienemmissä osissa laulaneet solistit olivat kaikki aivan mainioita. Rodolfon roolin lauloi linjakkaalla mutta nasaalisointisella tenorillaan Dmytro Popov. Wurmina pahisteli Attila Jun ja Luisana säteili Savonlinnassakin vieraillut Adina Aaron. Venetsialaissyntyinen kapellimestari Marco Comin loihti orkesterista tavattoman hienon ja sävykkään esityksen.
3.5.2015 Carl Maria von Weberin ooppera Euryanthe Oper Frankfurtissa
Euryanthea näkee ohjelmistoissa ehkä vielä edellistä harvemmin, ja saksankielisen maailman ulkopuolella ei juuri koskaan. Libretto onkin melko heikko, eikä musiikkikaan herätä ylenpalttista innostusta. Vaan ihan kelpo produktio oli Frankfurtissa saatu aikaan: näyttävä lavastus, toimiva ohjaus, pääsääntöisesti hyvin suoriutuneet solistit sekä mainio kuoro. Orkesteri soitti romanttisella otteella (taisi välillä mennä vähän paatoksen puolelle) Roland Kluttigin johdolla. Erika Sunnegårdh oli nimiroolissa hyvin eläytyvä ja kaunista laululinjaakin löytyi. Adolarin roolissa lauloi sairaustapauksen vuoksi Bernhard Berchtold, jonka ääni väsyi teoksen lopussa. Kuningas Louis VI:n osan lauloi vaikuttavasti basso Bálint Szabó.