tag:blogger.com,1999:blog-3105350689177898562024-03-08T18:25:53.444+02:00Oopperaa ja klassista – lähes tauottaKokemuksia oopperan ja klassisen musiikin maailmasta sekä vähän muustakin.Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.comBlogger952125tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-72015409632752642082021-01-04T10:39:00.005+02:002021-01-06T16:31:46.452+02:00<h2><p style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #e69138;"><span style="font-size: x-large;">Ei ainakaan Heiligenstadtista...</span></span><br /></span></p></h2><p></p><p><span style="font-family: verdana;">Vuoden vaihtuessa palasin tuttuun tapaani silmäilemään päättyneen vuoden ooppera- ja konserttikokemuksia. Koronapandemian leimaama vuosi tarkoitti monien ulkomaanmatkojen, oopperaelämysten ja odotettujen konserttien peruuntumista. Hieman yllättäen osallistuin kuitenkin vuoden aikana yli sataan kulttuuritapahtumaan livenä <span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span> ja päälle suuri määrä netin kautta seurattuja striimauksia tai tallenteita. Ehkä tämä ei totaalinen <i>annus horribilis</i> ollutkaan?<br /></span></p><p></p><p><span style="font-family: verdana;">Poikkeusvuodesta johtuen en nyt laatinut perinteistä Top 10 -listaani. Monia helmiä jäi kyllä mieleen vahvoina elämyksinä; mainittakoon vaikkapa Meyerbeerin oopperat Berliinissä, useampi erinomainen lied-konsertti, Bachin <i>H-mollimessu</i>, pari kotimaista uutuusoopperaa, <i>Parsifal</i> urkusäestyksellä tai Händelin <i>Tolomeo</i> Karlsruhessa.<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Vuoden 2020 lopulla tein pitkään hautuneen päätöksen ja lopetan blogini julkaisemisen tähän kirjoitukseen. Hieman haikealtahan tämä tuntuu, mutta luultavasti jään henkiin. Kiitos kaikille lukijoilleni vuosien varrella! Jatketaan musiikista nauttimista ja luotetaan siihen, että kuljemme kohti parempaa koko ajan.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">"Pasila, <i>Porilaisten marssi</i>!"<br /></span></p><span style="font-family: verdana;"></span><p><span style="font-family: verdana;"></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><i>Germont</i></span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-19172118279327368022020-11-26T23:53:00.012+02:002020-11-27T00:11:10.255+02:00<h2 style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #0b5394;"><span style="font-size: x-large;">Viattomuuden loppu?</span></span><br /></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>21.11.2020 Benjamin Brittenin ooppera <i>Albert Herring</i> Musiikkitalossa Helsingissä</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen uudelle tuotannolle, Brittenin <i>Albert Herringille</i>, kävi ikävästi. Suunnitellusta kuudesta esityskerrasta ehdittiin toteuttamaan vain kaksi, ennen kuin koronavirustilanteen vaatimat rajoitukset pistivät lapun luukulle. Onneksi kuitenkin produktion molemmat miehitykset pääsivät näyttämölle edes kerran.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Näkemässäni toisessa esityksessä orkesteria johti Markus Lehtinen. Brittenin rytmisesti hankala musiikki pysyi hyvin kasassa ja kokonaisuutta kuunteli oikein mieluusti. Lehtinen kaivoi musiikista huumoria ja tuki hienosti solisteja mm. vaikeissa ensemblekohtauksissa. Laulajat suoriutuivat varsin hyvin, mutta yhtään häikäisevää kykyä ei tällä kertaa joukkoon osunut. Maria Turunen oli topakka Lady Billows, jonka hahmossa ei ollut päälleliimattua komiikkaa, vaan huumori löytyi monista hienovaraisesti peitellyistä detaljeista. Latvialainen vierailija Sniezde Kaņepe oli Florence Piken osassa ilahduttavan kolkko ja maskuliininen hahmo.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Jasper Leppänen teki tänään nimiroolin ja oli ehkä illan suurin yllättäjä laulullisesti. Kuulimme nuorelta tenorilta sävykästä, herkkää, tuntevaa </span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span></span> ja vielä puhdastakin laulua. Veikko Vallinojalla (Mr. Gedge, The Vicar) ja Akseli Ferrandilla (Mr. Upfold, The Mayor) oli pieniä ajoittaisia ongelmia, mutta Janne Sihvo teki hyvän suorituksen myhäilevänä Superintendent Buddina. Muista rooleista mainittakoon Iris Candelarian esittämä takakireä opettaja, Miss Wordsworth, sekä Luke Scottin Sid parinaan Ruut Mattilan Nancy. Niin ja vielä esiinnoston ansaitsee Olivia Kyllönen Mrs. Herringin osassa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><i>Albert Herringin</i> ohjaajana vieraili englantilainen Victoria Newlyn, joka on ennestään tuttu SibA:n Britten-oopperoista vuosina 2017 ja 2018. Hän oli työstänyt erittäin pätevästi oopperan teemoja ja ristiriitoja <span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span> niin näkyviä kuin pinnanalaisia. Englantilaisten kompleksinen suhtautuminen seksuaalisuuteen sai osansa, kuten tietysti luokkayhteiskuntakin ja kylän merkkihenkilöitä käsiteltiin taitavan satiirisesti. Sampo Pyhälän lavasteet olivat satukirjamaisen kauniit ja muuntautuvuudessaan suorastaan nerokkaat. Puvustuksen oli suunnitellut Taina Relander.</span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-3339630069505875812020-11-19T14:01:00.002+02:002020-11-19T14:04:09.190+02:00<h2 style="text-align: left;"><span style="color: #b6d7a8;"><span style="font-size: x-large;"><span style="font-family: verdana;">Kohtalo luostarissa<br /></span></span></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>17.11.2020 Giacomo Puccinin ooppera <i>Suor Angelica</i> (<i>Sisar Angelica</i>) Kuusankosken kirkossa Kouvolassa</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kuusankosken Kirkkomusiikkiviikolla esitettiin Puccinin <i>Suor Angelica</i> puolinäyttämöllisenä versiona. Käsiohjelmassa tätä kutsuttiin jostain syystä konserttiversioksi, vaikka tuotannolle oli nimetty ohjaaja (Anne Korpelainen), jonka kädenjälki myös näkyi vahvana esityksessä, näyttämöllä oli lavastusta ja kaikki esiintyjät oli puvustettukin.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Käsiohjelmassa oli toinenkin omituisuus, sillä "säestys" oli merkitty Kirsi Saaren (piano) ja Päivi Stenvallin (huilu) hoidettavaksi. Saari urakoikin pianon ääressä koko teoksen, mutta Stenvallin kohdalla olisi ollut syytä mainita digitaalipiano, jolla hän soitti jatkuvasti mm. kellopeli- ja urkusoundeja. Huilu ainoastaan käväisi oopperan äänimaisemassa.<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><i>Suor Angelican</i> esitys oli rakennettu Pohjois-Kymen musiikkiopiston voimin. Ohjaaja Anne Korpelainen on talon opettajia ja lauloi itse Ruhtinattaren eli Angelican tädin osan. Illan upeimmasta roolityöstä vastasi opiston toinen opettaja, sopraano Emilia Vesalainen-Pellas. Hänen Sisar Angelicassaan oli kaikki palaset kohdallaan. Pienemmissä tehtävissä oli opiskelijoita, joiden taso oli vaihteleva, mutta toisaalta heillä oli laulettavaakin niin vähän, ettei tämä muodostunut ongelmaksi. Kuorona opiskelijoiden yhteissointi kuulosti jopa hyvältä.<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Oopperan tekstityksessä oli valittu hyvä linja: Librettoa ei ollut käännetty suoraan suomeksi, vaan valkokankaalle heijastettiin kokonaisen kohtauksen tai ainakin sen osan tapahtumia kuvaava tiivistelmä. Näin tekstitystä ei tarvinnut vilkuilla kovin tiuhaan, vaan oli mahdollista keskittyä esityksen seuraamiseen.</span><br /></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-59254823369357797252020-11-17T10:34:00.002+02:002020-11-17T10:40:26.693+02:00<h2 style="text-align: left;"><span style="color: #cc0000;"><span style="font-size: x-large;"><span style="font-family: verdana;">Rakastunut Beethoven</span></span></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>15.11.2020 Paavali Jumppanen, piano & Sophie Klußmann, sopraano Ritarihuoneessa Helsingissä</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Paavali Jumppasen suunnittelema Beethovenin tarina -sarja oli edennyt seitsemänteen konserttiinsa (tosin pari kevään 2020 konserttia jouduttiin siirtämään koronatilanteen vuoksi vuodella eteen päin). Konserttisarjassa esitellään teemoittain wieniläismestarin elämäntyötä säveltäjän 250-vuotisjuhlan kunniaksi.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tällä kertaa ohjelmaan oli koottu kappaleita, jotka Beethoven omisti rakkaille tai tärkeille läheisilleen. Kunnian saivat kreivitär Therese von Brunsvik, Itävallan arkkiherttua Rudolf, kreivitär Giulietta Guicciardi ja ruhtinas Joseph Franz von Lobkowitz. Jumppanen esitteli teosten ja omistusten taustoja ennen konsertin alkua.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kuulimme Jumppasen soittamana kolme pianokappaletta: <i>Pianosonaatti nro 24 Fis-duuri</i> <i>"À Thérèse"</i>, <i>Pianosonaatti nro 26 Es-duuri "Les Adieux"</i> sekä <i>Pianosonaatti nro 14 cis-molli "Kuutamo"</i>. Kaikesta välittyi, miten tärkeä säveltäjä Beethoven on Jumppaselle, ja miten syvällisesti hän on teosten tulkintaan paneutunut. Kaikki tarpeellinen tavoitettiin runollisuudesta herkkään tunnelmointiin, tunnekuohuja ja eron tuskaa unohtamatta. Kuluneenpuoleinen <i>Kuutamosonaatti</i> nousi kuitenkin kappaleista suosikikseni. Esitys oli todella hieno heti ensimmäisestä osasta lähtien, kun sen jykevä juhlallisuus vei ajatukset surumarssin suuntaan. Jumppasen täyteläinen soitto, rytminkäsittely ja iskevyys oli suorastaan mestarillista!</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Konsertin päätti laulusarja <i>An die ferne Geliebte</i> (suom. <i>Kaukaiselle rakastetulle</i>). Solistivieraaksi saatiin erikoisjärjestelyin saksalaissopraano Sophie Klußmann. Tämäkin esitys oli loistava ja olisin mielelläni kuunnellut Klußmannin kirkasta ja vivahteikasta ääntä paljon enemmän. Yhteys Jumppasen kanssa toimi hyvin ja kokonaisuus nousi osiensa summaa merkittävämmäksi.</span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-61083569689061488122020-11-16T23:41:00.003+02:002020-11-16T23:41:46.873+02:00<h2 style="text-align: left;"><span style="color: #ffd966;"><span style="font-size: x-large;"><span style="font-family: verdana;">Paras <i>Trubaduurini</i></span></span></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>15.11.2020 Elokuvissa: Giuseppe Verdin ooppera <i>Trubaduuri</i> (<i>Il trovatore</i>) The Metropolitan Operasta New Yorkista</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Finnkino näyttää elokuvateattereissaan tällä kaudella The Metropolitan Operan tuotannoista ainoastaan uusintoja, sillä talohan on koronapandemian vuoksi suljettu syksyyn 2021 saakka. Nyt vuorossa oli Verdin <i>Trubaduuri</i>, jonka live-lähetys oli 3.10.2015. En tuolloin käynyt tätä esitystä katsomassa, joten nyt oli melkeinpä pakko, kun oopperatarjontaa on niin vähän.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ja hyvä olikin, että kävin katsomassa, sillä tämä oli heittämällä paras produktio mitä olen <i>Trubaduurista</i> nähnyt! Jotain tällaista osasin toki aavistella, kun Leonorana oli Anna Netrebko ja Lunan kreivinä vuonna 2017 kuollut Dmitri Hvorostovski. Manricona lauloi Yonghoon Lee ja Azucenana tuolloin 63-vuotias konkari Dolora Zajick. Myös pienemmissä rooleissa oli todella tasokkaita laulajia, mainittakoon heistä nyt esimerkkinä slovakialaisbasso Štefan Kocán (Ferrando).</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Solistikaarti oli mahtava ja pelasi ensiluokkaisesti yhteen niin äänellisesti kuin näyttämöllisesti. Marco Armiliato oli ilmiömäinen Verdi-kapellimestari saaden musiikin hehkumaan ja hengittämään ja virtaamaan läpi teoksen energisenä. Pidin David McVicarin selkeästä ja jäsennellystä ohjauksesta kovasti. Charles Edwardsin lavastus nyt ei ollut mikään häikäisevä, mutta ajoi hyvin asiansa. Brigitte Reiffenstuelin puvuista annan vielä pari lisäpistettä.</span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-36174929490776560202020-11-14T12:06:00.006+02:002021-04-25T20:24:53.287+03:00<h2 style="text-align: left;"><span style="color: #800180;"><span style="font-size: x-large;"><span style="font-family: verdana;">Kelpo annos barokkimusiikkia</span></span></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>13.11.2020 Abendbarock-konsertti Sibelius-Akatemian konserttisalissa Helsingissä</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><b>13.11.2020 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Kreeta-Maria Kentala, viulu, sol. Kyeong Ham, oboe Musiikkitalossa Helsingissä</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Sibelius-Akatemian
vanhan musiikin ja laulumusiikin aineryhmät järjestivät
yhteistyökumppaniensa kanssa Abendbarock-konsertin R-talon
konserttisalissa.<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ohjelmassa oli pelkästään Dietrich Buxtehuden sävellyksiä. Hän vaikutti vuosikymmeniä (1668<span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span>1707)
Lyypekissä ja oli pohjoissaksalaisen barokkimusiikin suurin mestari.
Tunnettu on mm. anekdootti siitä, kuinka parikymppinen Johann Sebastian
Bach käveli yli 400 kilometriä suuntaansa kuullakseen Buxtehudea
urkurina. Todennäköisesti Bach myös pääsi soittamaan viulistina
Buxtehuden Abendmusik-konsertissa, sillä hän viipyi kaupungissa lähes
kolme kuukautta. Pari vuotta aikaisemmin Georg Friedrich Händelkin oli
pistäytynyt Lyypekissä. Buxtehude suunnitteli eläköitymistä ja tarjosi
virkaansa Händelille. Tämä pakeni kiireesti paikalta, sillä diiliin
olisi kuulunut avioituminen Buxtehuden vanhimman tyttären kanssa!</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Harmillisen
suuri osa Buxtehuden sävellyksistä on tuhoutunut tai kadonnut.
Vokaalimusiikkia on säilynyt yli sata teosta ja niistä muutaman kuulimme
tässä konsertissa: <i>Laudate pueri Dominum</i>, <i>Herr, wenn ich nur dich hab'</i>, <i>Klag-Lied "Mu</i></span><span style="font-family: verdana;"><i><span class="ILfuVd"><span class="hgKElc">ß</span></span> der Tod denn auch entbinden"</i> ja <i>Das neugeborne Kindelein</i>. Lisäksi kuultiin muutama kappale triokokoonpanoille tai pienille soitinyhtyeille.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Esiintyjät
olivat Sibelius-Akatemian opiskelijoita, mutta lisäksi huomasin Kirill
Kozlovskin soittavan täydennysmiehenä yhdessä kappaleessa cembaloa ja
toisessa urkuja. Konsertin ohjelma oli tasapainoinen ja hyvin mietitty
kokonaisuus, eikä esityksissäkään mitään vikaa ollut. Itse kiinnitin
tietysti erityistä huomiota laulusolisteihin, joista pari oli minulle
aivan uusia tuttavuuksia: Sadelilja Larimo, Hanna Hasu, Isabella Shaw,
Mai Pohjola, Niilo Erkkilä ja Jere Hölttä. Ns. urapotentiaalia löytyy
näyte-erän perusteella useammalta nuorelta laulajalta </span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span></span> jäämme odottamaan...</span></p><p><span style="font-family: verdana;">* * *</span></p><p><span style="font-family: verdana;">RSO:n
konsertissa oli tarjolla niin ikään barokkikattaus Kreeta-Maria
Kentalan liidaamana. Avausnumeroa odotin kovasti ennakkoon ja odotukseni
palkittiin avokätisesti. Élisabeth Jacquet de La Guerre sävelsi
ensimmäisenä naisena oopperan Ranskassa. <i>Céphale et Procris</i> (suom. <i>Kefalos ja Prokris</i>) valmistui 1694. Libretto perustuu antiikin myyttiin, jonka voit kerrata Ovidiuksen <i>Muodonmuutoksista</i>.<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kentala
oli koonnut oopperan tanssinumeroista hienon sarjan, joka tempaisi
imuunsa vauhdikkuudellaan ja rytmikkyydellään. Esikuvana olleen Lullyn
tyyli ja vaikutteet kuuluvat musiikissa selvinä. Olisi kiinnostavaa
kuulla koko ooppera (siitä on olemassa levytys), jotta voisi arvioida
sitä, miksi teoksesta ei aikanaan tullut menestystä. Onko sen musiikissa
tai libretossa heikkouksia, eikö Lullyn tyylinen musiikki enää
puhutellut yleisöä vuosia hovisäveltäjän kuoleman jälkeen vai voisiko
kyse olla banaalisti vain säveltäjän sukupuolesta? Viimeksi mainittu ei tunnu todennäköiseltä, sillä </span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;">Jacquet de La Guerre oli jo saavuttanut nimeä ja tunnustusta muiden teoslajien säveltäjänä.<br /></span></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Toisena kappaleena kuultiin J. S. Bachin <i>Oboekonsertto </i>BWV
1055R. Teos on säilynyt Bachin itsensä cembaloversiona, mutta mm. sen
soolo-osuuden äänialan ja kuvioinnin perusteella on päätelty, että alun
perin soolosoitin on todennäköisesti ollut oboe d'amore. Konserton
alkuperäisversio on siis kadonnut, mutta se on rekonstruoitu
oboekonsertoksi (siitä tuo R-kirjain BWV-numeron perässä). RSO:n 2.
soolo-oboisti Kyeong Ham taituroi osuutensa syvästi eläytyen ja
orkesterin dynaaminen yhteissoitto täydensi huippuluokan kokemuksen.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Illan päätti G. F. Händelin <i>Ilotulitusmusiikkia</i> (<i>Music for the Royal Fireworks</i>).
Onkin vierähtänyt tovi siitä, kun tämä sarja on viimeksi tullut
konsertissa minua vastaan kokonaisena. Kentala johdatti orkesterin
energiseen tilaan, jossa Händelin musiikki kohottui juhlavaksi ja
riemukkaaksi. Todellista yhteismusisoinnin iloa kelpasi kuunnella!</span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-13039143426463507902020-11-09T11:33:00.004+02:002020-11-09T11:36:08.380+02:00<h2 style="text-align: left;"><span style="color: #6fa8dc;"><span style="font-size: x-large;"><span style="font-family: verdana;">Liediä kunnon miesäänillä</span></span></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>8.11.2020 Markus Suihkonen, basso & Marita Viitasalo, piano Olarin kirkossa Espoossa</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><b>8.11.2020 Erik Rousi, bassobaritoni & Ilmo Ranta, piano Temppeliaukion kirkossa Helsingissä</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Olipa juhlava isänpäivä! Ohjelmassa peräti kaksi lied-konserttia ja molemmissa esiintymässä samankaltainen duo: matalaa miesääntä edustava nuoren polven laulaja sekä pitkän uran tehnyt konkaripianisti.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Iltapäivällä Olarin kirkossa konsertoivat basso Markus Suihkonen ja pianisti Marita Viitasalo. Kuulimme Brahmsin sarjan <i>Vier ernste Gesänge</i>, Kuulan laulut <i>Syystunnelma, Tule armaani, Yö</i> ja <i>Epilogi</i> sekä Musorgskin sarjan <i>Kuoleman lauluja ja tansseja</i>.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Suihkonen oli valinnut kovin raskaan ja tummasävyisen ohjelman. Eikä siinä mitään, kyllä minulle kelpasi <span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span> mutta riskinä oli se, että osa kappaleista soljui ikään kuin automaattiohjauksella, samalla tulkinnalla, sävyillä ja väreillä. Teknisesti Suihkonen pärjäsi hyvin ja Viitasalo tuki luotettavana pianistina. Kuulan lauluissa saatiin oivallista mahtipontisuutta, mutta Musorgskin musiikissa olisin kaivannut voimakkaampaa tunnelmointia.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">* * *</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Illalla suuntasin Temppeliaukion kirkkoon, kun Solistiyhdistyksen konserttisarjassa vierailivat bassobaritoni Erik Rousi ja pianisti Ilmo Ranta. He esittivät Schubertin iki-ihanan laulusarjan <i>Die schöne Müllerin</i>.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kuulin <i>Kauniin myllärintyttären</i> Erik Rousin laulamana (tosin toisen pianistin kanssa) pari kuukautta sitten (ks. <a href="https://oopperaa.blogspot.com/2020/09/ilmeikasta-schubertia-6.html">https://oopperaa.blogspot.com/2020/09/ilmeikasta-schubertia-6.html</a>). Esitys oli niin hyvä, että piti tulla kuuntelemaan uudestaan </span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span></span> ja jos suinkin mahdollista, oli tämä kerta vieläkin vakuuttavampi. Rousin eläytyminen Wilhelm Müllerin teksteihin oli loistavaa;</span><span style="font-family: verdana;"> tästä saisi aika moni laulaja ottaa mallia! Rousilla on hyvin notkea ja laaja-alainen ääni, jolla ei ollut vaikeuksia ilmentää runojen merkityksiä ja tunteita. Ilmo Ranta täydensi kokonaisuuden mahdottoman eläväisellä ja värikkäällä soitollaan. Hienoa!</span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-85425465069261550252020-11-03T00:19:00.005+02:002021-01-07T02:19:37.331+02:00<h2 style="text-align: left;"><span style="color: #38761d;"><span style="font-size: x-large;"><span style="font-family: verdana;">Pyhäinpäivän <i>Requiem</i> ynnä muuta</span></span></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>31.10.2020 Mikkelin kaupunginorkesteri ja Luminos Ensemble, joht. Erkki Lasonpalo, sol. Helena Juntunen, sopraano & Juha Kotilainen, baritoni Mikaelissa Mikkelissä</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Pyhäinpäivän iltana pistäydyin Mikkelissä, jossa paikallinen kaupunginorkesteri tarjosi laulumusiikin ystäville erinomaisen konsertin. Toiseksi solistiksi ilmoitettu Tuuli Lindeberg oli vaihtunut Helena Juntuseksi (mistä en ollut lainkaan pahoillani) ja ohjelmaa oli tästä johtuen muutettu hieman.<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Illan pääteoksen kuorona toiminut Luminos Ensemble sai alkuun pari omaakin numeroa: Gabriel Faurén <i>Pavane</i> ja <i>Cantique de Jean Racine</i>. En voinut kuin hämmästellä tämän neljäntoista naislaulajan kokoonpanon laadukkuutta. Erittäin korkeatasoinen ja ammattitasoinen kuoro, jonka laulussa todella kuului äänenmuodostuksen eteen tehty pitkäjänteinen työ. Hienoa!</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Juha Kotilaisen soolonumeroina kuultiin Samuel Barberin <i>Dover Beach</i> ja Jules Massenet'n <i>Élégie</i>. Helena Juntunen esitti kolme kappaletta: Lili Boulangerin <i>Pie Jesu</i>, Einojuhani Rautavaaran <i>Sydämeni laulu</i> sekä Armas Järnefeltin <i>Berceuse</i>, jonka Juntunen lauloi taivaallisen kauniina vokaliisina. Viimeksi mainittu korvasi ohjelmaan painetun Debussyn <i>Berceusen</i>. Kiitokset myös Järnefeltiä sielukkaasti soittaneelle sellisti Yrjö Pulkkiselle!<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Väliajan jälkeen oli vuorossa Faurén <i>Requiem d-molli</i>. Se on melkeinpä kuoroteos, sillä solisteilla on laulettavaa kovin vähän. Kokonaisuus oli rauhoittava, kontrolloitu ja hyvin Erkki Lasonpalon hallinnassa. Mikaelin saliin oli rakennettu Mixtuur-virtuaaliurut, joiden muhkeasta soinnista saatiin esimakua jo konsertin alkupuoliskolla. <i>Requiemiin</i> ne sopivat kuin nenä päähän ja Markku Hietaharju oli urkurina mies paikallaan. Hän toimii päätyönään Turun tuomiokirkkoseurakunnan urkurina.<br /></span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-38772532139051157252020-11-02T23:52:00.005+02:002020-11-02T23:54:31.596+02:00<h2 style="text-align: left;"><span style="color: #e69138;"><span style="font-size: x-large;"><span style="font-family: verdana;">Rautaisannos Bachin motetteja</span></span></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>30.10.2020 Cantores Minores ja Suomalaisen barokkiorkesterin soitinyhtye, joht. Hannu Norjanen Helsingin tuomiokirkossa</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Cantores Minoresin motettikonserttiin oli myynnissä vain sata lippua, joten ei ollut ihme että Helsingin tuomiokirkon vähät paikat myytiin jo ennalta loppuun. Ohjelmassa oli peräti viisi J. S. Bachin motettia, joilla on teosluettelossa peräkkäiset numerot. Esitysjärjestys oli seuraava: <i>Komm, Jesu, komm</i> (BWV 229), <i>Singet dem Herrn ein neues Lied</i> (BWV 225), <i>Fürchte dich nicht, ich bin bei dir</i> (BWV 228), <i>Der Geist hilft unsrer Schwachheit auf</i> (BWV 226) sekä <i>Jesu, meine Freude</i> (BWV 227).</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kuoron ohella esityksessä oli mukana pieni yhtye Suomalaisen barokkiorkesterin soittajia: viulistit Minna Kangas ja Anne Pekkala, sellisti Louna Hosia, kontrabasisti Petri Ainali sekä urkuri Anna-Maaria Oramo. Pieni kokoonpano riitti mainiosti ja täydensi kappaleet tasapainoisiksi kokonaisuuksiksi. Konsertin pätevänä johtajana toimi tietenkin Hannu Norjanen.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Jopa oli loistava tapa viettää iltaa! Kuoro lauloi kuin unelma <span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span> niin puhtaasti, yhtenäisesti ja täsmällisesti johtajaansa seuraten. Bachin jumalaiset sävelet täyttivät kirkon, eikä akustiikka tällä kertaa puurouttanut sointia lainkaan. Vaikuttavimmillaan Cantores Minores oli muutamien tuttujen koraalisävelmien parissa, ne menivät suoraan luihin ja ytimiin.</span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-30027406981257728322020-10-28T21:34:00.005+02:002020-10-28T21:41:09.148+02:00<h2 style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #ea9999;"><span style="font-size: x-large;">Pieni laulullinen yllätys</span></span><br /></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>27.10.2020 Nathalia Hyvärinen Kanerva, sopraano & Reetta Järä, piano Sellosalissa Espoossa</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Sellosalin lämpiön matineakonsertissa kuultiin tällä kertaa lied- tai ainakin laulumusiikkia. Suomalaisia ja ranskalaisia kappaleita esittivät sopraano Nathalia Hyvärinen Kanerva ja pianisti Reetta Järä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Sibeliuksella aloitettiin, mutta kappaleet eivät olleet säveltäjänsä suurimpia hittejä: <i>Soluppgång</i> ja <i>Dolce far niente</i>. Aarre Merikannolta oli valittu mukaan <i>Kesäyö</i>, <i>Kehtolaulu</i> ja <i>Keinutan kaikua</i>.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Debussyn tuotannosta kuulimme kappaleet <i>Fantoches</i>, <i>Chevaux de bois</i> ja <i>Beau soir</i>. Madetojan lauluja edustivat <i>Romance sans paroles</i>, <i>Lintu sininen</i> sekä <i>Tule kanssani</i>. Konsertin päätti Ravelin sarja <i>Cinq mélodies populaires grecques</i>.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Olin positiivisesti yllättynyt duon tekemisen tasokkuudesta. Hyvärinen Kanervalla (ai että kun riepoo tällainen kirjoitusasu!) oli paketti aika lailla kasassa; esityksiin osui vain muutamia pieniä teknisiä haasteita tai lipsahduksia. Hänen ranskastaan sai kohtuullisen hyvin selvää ja useimpien kappaleiden sisältö välittyi myös muun kuin sanallisen ilmaisun tasolla. Järä oli osaava, varmaotteinen ja ilmaisukykyinen lied-pianisti, joka tuki kumppaniaan hyvin.</span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-30099483580040056912020-10-26T13:22:00.001+02:002020-10-26T13:24:02.313+02:00<h2 style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #bf9000;"><span style="font-size: x-large;">Suuruuden äärellä</span></span><br /></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>25.10.2020 Helsingin Barokkiorkesteri ja solistit, joht. Aapo Häkkinen Musiikkitalossa Helsingissä</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">HeBO:n Vanhan musiikin sarjan lokakuun konsertin ohjelmassa piti olla Schumannin <i>Genoveva</i>-ooppera. Esitys jouduttiin siirtämään ensi vuodelle, mutta onneksi tilalle saatiin hieno, joskaan ei yhtä harvinainen teos: Johann Sebastian Bachin <i>Missa</i> BWV 232, joka tunnetaan yleisesti <i>H-mollimessuna</i>.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tällä kertaa en käytä palstatilaa teoksen itsensä ihmettelyyn <span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span> sitä tein jonkin verran kuullessani messun viimeksi kolme vuotta sitten (ks. <a href="https://oopperaa.blogspot.com/2017/11/h-mollimessu-teki-hyvaa-2.html">https://oopperaa.blogspot.com/2017/11/h-mollimessu-teki-hyvaa-2.html</a>). Totean vain lyhyesti, että päädyin jälleen hämmästelemään sitä, miten Bach kykeni rakentamaan näin vaikuttavan synteesin ja läpileikkauksen huikeasta kirkollisen vokaalimusiikin tuotannostaan.<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Helsingin Barokkiorkesteri esitti <i>H-mollimessun</i> ilman kuoroa, joten laulusolistit (10 kpl) vastasivat kaikista vokaaliosuuksista. Lavalla olivat sopraanot Carolyn Sampson, Sophie Junker, Kristen Witmer ja Lauren Armishaw, mezzosopraanot Sophie Harmsen (korvasi ennakkotiedoissa mainitun Vesselina Kasarovan) ja Jennifer Gleinig, tenorit Andrew Staples ja Hugo Hymas, baritoni Johannes Weisser ja basso Cornelius Uhle. Monet heistä ovat esiintyneet HeBO:n kanssa ennenkin ja lähes kaikki loput olivat minulle tuttuja ulkomaisista konserteista tai oopperaesityksistä. Muutama solisti jopa osui konserttipäivän aamuna kanssani samalle hotelliaamiaiselle!</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Esitys oli minulle täyden kympin arvoinen. Aapo Häkkinen oli taas kerran vauhdissa ja johti koneistoaan antaumuksella, mukana laulaen. Bachin musiikki soi taivaallisen kauniina, sävykkäänä ja värikkäänä sekä alati vaihtelevana. Erityisiä kehuja annan hivelevän hienoista huilusooloista, pätevästä continuo-soitosta, viulusektioiden yhtenäisyydestä ja ennen kaikkea jokaisen muusikon tunnelatauksesta, joka kuului soitossa. Eikä sovi unohtaa laulusolisteja, jotka kruunasivat kokonaisuuden. Heistä jokainen suoriutui mahtavasti </span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span></span> kuulimme ensiluokkaista, korkean kansainvälisen tason laulamista.</span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-60257100206671040522020-10-24T14:29:00.009+03:002020-10-24T14:37:58.183+03:00<h2 style="text-align: left;"><span style="color: #3d85c6;"><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: x-large;">Öisissä tunnelmissa</span></span></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>23.10.2020 VocalEspoon lauluyhtye & Emil Holmström, piano Balderin salissa Helsingissä<br /></b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Päädyin kuuntelemaan VocalEspoo-festivaalin ohjelmasta toisenkin konsertin, joka tarjoiltiin vain harvoille ja valituille (siis pienelle yleisölle) Balderin salissa. Esiintymässä oli sama lauluyhtye, jota kuulin edellisviikolla Espoon tuomiokirkossa. Tosin sopraano Tuuli Lindebergin, mezzosopraano Elli Vallinojan, tenori Simo Mäkisen sekä baritonien Teppo Lampela ja Sampo Haapaniemi muodostamaa ensemblea täydensi nyt festivaalin taiteellinen johtaja, tenori Taavi Oramo.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Useimmille meistä ensimmäinen mielikuva lied-esityksestä on pianistin ja laulajan muodostama duo <span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span> sellaisiahan konserteissa yleensä tapaa. Termi 'yksinlaulu' on suorastaan typerä, sillä se mitätöi pianistin osuuden ja merkityksen kokonaisuuden osana. Tyypillisen duon ylivallassa unohtuu kovin helposti, että liedejä on kirjoitettu muillekin instrumenteille, myös orkesterisäestyksellisiä liedejä on koko joukko ja löytyy niitä useammalle soololaulajallekin.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tämän Tuuli Lindebergin suunnitteleman konsertin ohjelmassa nostettiin keskiöön em. seikoista viimeinen. Kuulimme yö-teemaisia liedejä kahden</span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span></span>neljän sooloäänen kokoonpanojen esittämänä, ja oli parissa kappaleessa peräti viisi laulajaa äänessä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Schumannin sarja <i>Spanisches Liederspiel</i> oli ohjelmassa keskeinen, sillä siitä kuultiin konsertin ylimääräinen numero mukaan lukien neljä osaa. Muita säveltäjänimiä olivat Johannes Brahms, Carl Loewe, Peter Cornelius, Max Reger, Josef Rheinberger, Fanny Mendelssohn ja tietysti Franz Schubert.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ohjelma oli erityinen ja mielenkiintoinen </span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span></span> ja useampi kappale oli kutkuttavasti minulle ennestään tuntematon. Schubertin hauska <i>Der Hochzeitsbraten</i> oli varsinainen namupala ja melkein kuin pieni näyttämöteos. Rheinbergerin <i>Die Fasserfee</i> lumosi erikoisella tunnelmallaan ja Regerin <i>Nachtlied</i> kuultiin ainoana numerona ilman pianosäestystä, siis <i>a cappella</i>.<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kaikki laulajat ansaitsevat kehuja ja kiitoksia, samoin kuin pianisti Emil Holmström. Hän soitti vuoden 1882 Bösendorferiaan, jonka pehmeä sointi loi saliin aivan oman tunnelmansa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;">Ylen tallenne konsertista löytyy Areenasta: <a href="https://areena.yle.fi/audio/1-50609506">https://areena.yle.fi/audio/1-50609506</a>.</span> <br /></span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-87887533400077030372020-10-23T23:38:00.004+03:002020-10-23T23:38:52.649+03:00<h2 style="text-align: left;"><span style="color: #c27ba0;"><span style="font-size: x-large;"><span style="font-family: verdana;"><i>Parsifal</i> säväytti urkusäestyksellä</span></span></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>21.10.2020 Richard Wagnerin ooppera <i>Parsifal</i> Kustaa Aadolfin kirkossa Eurajoella</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Vuonna 1803 käyttöön vihitty Eurajoen Kustaa Aadolfin kirkko on jo neljäs kirkkorakennus samalla paikalla. Arvokas vanha puukirkko sai tänä vuonna uudet urut, jotka ovat rakennuksen kolmannet. Nämä Porthan-urut ovat tyylillisesti ja soinnillisesti mielenkiintoinen hybridi: esikuvana on ollut kuuluisan Gottfried Silbermannin rakentamien myöhäisbarokin urkujen tyyli, jota on täydennetty Friedrich Ladegastin myöhempien saksalais-romanttisten soittimien piirteillä. Porthan-uruissa on hienosti säilytetty ensimmäisten urkujen fasadi 1800-luvun lopulta (tosin sitä jouduttiin hieman laajentamaan).</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Eurajoki Bel Canto -festivaali peruuntui kesäkuussa, mutta taiteelliset johtajat Mika Kares ja Erik Rousi ohjelmoivat syyspuolelle sarjan konsertteja. Niiden ehdoton huipennus koettiin nyt lokakuun lopulla, kun Wagnerin <i>Parsifal</i> toteutettiin konserttiversiona urkusäestyksellä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Esityksessä lauloivat Tuomas Katajala (Parsifal), Tuija Knihtilä (Kundry), Mika Kares (Gurnemanz), Erik Rousi (Amfortas), Samuli Takkula (Klingsor), Markus Suihkonen (Titurel, 2. Graalin ritari) ja Kalle Virtanen (1. Graalin ritari, Knaappi).</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Solistiluettelo on vakuuttava ja sisältää monia kansainvälistä uraa tekeviä kärkinimiämme. Ei ollutkaan yllätys, että laulullisesti koko esitys oli vahva ja tasapainoinen, vaikka monet tekivätkin tässä konsertissa roolidebyyttinsä. Kares hallitsi ilmatilaa jyhkeällä bassollaan ja ensiluokkaisia olivat myös Knihtilä ja Katajala. Tässäpä oli Kundry, jonka äänestä ja ilmaisusta löytyi kaikkea mitä tarvittiin! Rousilla oli ensimmäisen näytöksen alussa vähän vireongelmia, mutta myöhemmin laulu sujui loistavasti. Suihkonen pärjäsi tasaisen varmasti, mutta Virtasen suoritus ei aina ollut ihan kollegojen tasolla. Minulle illan yllättäjä oli Takkula, joka lauloi Klingsorina huikean hienosti. Ilman muuta paras esiintyminen, mitä olen häneltä kuullut!</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ilpo Laspas taituroi urkujen ääressä uskomattoman kolmen ja puolen tunnin urakan. Aika mukavasti uuden soittimen tyyli ja äänikerrat taipuivat Wagner-ilmaisuun. Kokonaisuus oli vaikuttava ja Laspas taisi nauttia koko rahan edestä. Jokusen kerran lipsahtaneet väärät äänet eivät oikeastaan haitanneet lainkaan. Laspas käytti monipuolisesti urkujen mahdollisuuksia esimerkiksi dynamiikan suhteen ja kiinnitin toisinaan huomiota nokkeliin rekisteröinteihin varsinkin kolmannessa näytöksessä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ilta oli hieno kokemus ja kovista kirkonpenkeistäkin selvittiin hengissä. Värivalojen käyttö oli kiva lisä <span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span> tosin kirkkosalissa oli silti niin hämärää, että libreton seuraaminen meni tihrustamiseksi. Kuorin seinille ja kattoon heijastettiin solisteista tuhruista ja levottomasti poukkoillutta kuvaa, jota en osannut arvostaa. Täysin turhaa oli se...</span><br /></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-47012188125183822392020-10-19T10:20:00.008+03:002020-10-24T14:39:16.066+03:00<h2 style="text-align: left;"><span style="color: #93c47d;"><span style="font-size: x-large;"><span style="font-family: verdana;">Nymfejä ja paimenia</span></span></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>18.10.2020 VocalEspoon lauluyhtye & Ensemble Nylandia Espoon tuomiokirkossa</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">VocalEspoo-festivaali tarjosi konsertillisen varhaisbarokin ajan (so. 1600-luvun alkupuolen) italialaista madrigaalitaidetta. Saimme ekspressiivistä ja rakkaudentäyteistä paimenlyriikkaa, kuten ohjelman suunnitellut Tuuli Lindeberg oli käsiohjelmaan asian muotoillut. Esiintymässä oli lauluyhtye, jonka muodostivat sopraano Tuuli Lindeberg, mezzosopraano Elli Vallinoja, tenorit Simo Mäkinen ja Teppo Lampela sekä baritoni Sampo Haapaniemi. Säestyksestä vastasi Ensemble Nylandian pieni kokoonpano: Anna Pulakka (barokkisello), Matias Häkkinen (cembalo) sekä Olli Hyyrynen (arkkiluuttu ja barokkikitara).</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ohjelman keskiössä oli Claudio Monteverdi, kuinkas muuten. Pääasiassa hänen myöhemmistä madrigaalikirjoistaan peräisin olevat teokset soivat tunnelmallisessa Espoon tuomiokirkossa </span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;">hivelevän kauniina</span>. Lauluyhtyeen jäsenten äänet ja ilmaisu sopivat saumattomasti yhteen ja kokonaisuudet toimivat kirkon akustiikassa erinomaisesti. Konsertissa kuultiin madrigaalit myös muutamalta vähemmän kuuluisalta säveltäjältä, nimittäin Sigismondo d'Indialta, Giovanni Rovettalta ja Michelangelo Rossilta. Benedetto Ferrarin vauhdikas ja rytmikäs <i>Amanti, io vi sò dire</i> nousi yhdeksi suosikikseni, jonka Lindeberg taituroi soolonumeronaan uskomattoman hienosti. Monteverdin oopperasta <i>Poppean kruunaus</i> kuultiin Arnaltan aaria, jonka lauloi omana soolonaan Elli Vallinoja. Hän ei ole varsinaisesti profiloitunut vanhan musiikin esittäjänä, mutta tässä konsertissa saatiin vahva näyttö siitä, että tämäkin puoli sujuu loistavasti.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Myöhempi lisäys: Ylen tallenne konsertista löytyy Areenasta: <a href="https://areena.yle.fi/audio/1-50609507">https://areena.yle.fi/audio/1-50609507</a>.</span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-35616260772252698352020-10-18T16:09:00.007+03:002020-10-18T16:15:15.899+03:00<h2 style="text-align: left;"><span style="color: #ffd966;"><span style="font-size: x-large;"><span style="font-family: verdana;">Sibeliusta aikalaissoittimin</span></span></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>18.10.2020 Suomalainen barokkiorkesteri, joht. Tomas Djupsjöbacka, sol. Antti Tikkanen, viulu Sibeliustalossa Lahdessa</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tämän vuoden Sibelius-festivaalin päätöskonsertissa oli kaikkein innokkaimmillakin sibeliaaneilla tilaisuus kuulla jotain uutta: Suomalainen barokkiorkesteri soitti mestarin kappaleita periodisoittimilla! Projektin oli ideoinut Tomas Djupsjöbacka, joka toimi konsertin kapellimestarina. FiBO esiintyi jousiorkesterikokoonpanolla, jota parissa teoksessa vahvistettiin harpistilla ja lyömäsoittajalla.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Heti ensimmäinen kappale, <i>Suite caractéristique</i>, sai leukani loksahtamaan auki. Siis tämänkaltainen Sibeliuksen tarkoittama ja itse kokema kuulokuva on ollut! Jousisoitinten metallikielethän löivät läpi orkestereissa vasta 1950-luvun alussa, jolloin Ainolan Mestarin kynästä ei enää syntynyt uusia sävellyksiä (hän teki 1950-luvulla vain muutamia laulusovituksia). Sibelius kirjoitti kaikki teoksensa aikana, jolloin jousisoittimissa käytettiin vielä suolikieliä. Niiden ihanan lämmin, pehmeä ja kevyempi sointi valloitti läpi konsertin.<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><i>Cinq danses champêtres</i> kuultiin Jaakko Kuusiston huikean hienona sovituksena. Solistina vieraili Antti Tikkanen, joka soitti Suomen Kulttuurirahaston lainaamalla Stradivariuksella vuodelta 1699. Arvatkaapa vaan oliko upea sointi <span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span> ja vielä Sibeliustalon pääsalin loistavassa akustiikassa!</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><i>Kung Kristian II</i> -näytelmämusiikista kuultiin <i>Elegia</i>, joka on yksi teoksen alkuperäisen version osista. <i>Rakastava-sarjasta</i> FiBO esitti ensimmäisen eli ns. Pariisin-version vuodelta 1911. Ohjelman päätti <i>Sarja viululle ja orkesterille</i> vuodelta 1929. Se jäi yhdysvaltalaiselta kustantajalta aikanaan julkaisematta ja ilmestyi vasta 1994. Solistina taituroi jälleen Antti Tikkanen.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Alun perin tässä konsertissa piti esittää <i>Rakastava</i>, </span><span style="font-family: verdana;"><i>Pelléas ja Mélisande -näytelmämusiikki</i> sekä <i>Myrsky-orkesterisarja nro 2</i>. Valintoja jouduttiin muuttamaan koronavirustilanteen vuoksi ja kuten edeltä kävi ilmi, jäi ainoastaan <i>Rakastava</i> lopulliseen ohjelmaan. Toivottavasti nuo muutkin kappaleet olisi joskus tilaisuus kuulla fibolaisten soittamina, niin hieno ja vaikuttava kokonaisuus tämä konsertti oli.</span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-28022542120206036562020-10-17T23:36:00.005+03:002020-10-17T23:44:01.623+03:00<h2 style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #cc0000;"><span style="font-size: x-large;">Oiva annos Sibeliuksen laulumusiikkia</span></span><br /></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>17.10.2020 Hedvig Paulig, sopraano & Folke Gräsbeck, piano Kalevi Aho -salissa Lahdessa</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Toinen konsertti, johon osallistuin tämän vuoden Sibelius-festivaalilla, oli Lahden musiikkiopiston Kalevi Aho -salissa järjestetty Sibelius-lauluresitaali. Sen solistina piti esiintyä kansainvälisen Sibelius Singing 2020 -laulukilpailun voittaja tai ainakin finalisti. Koska viime maaliskuulle kaavailtu kilpailu jouduttiin perumaan, oli esiintyjäksi vaihtunut vuoden 2011 kilpailun voittaja Hedvig Paulig. Duopartnerina hänellä oli eturivin Sibelius-pianisti Folke Gräsbeck.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Aloitusnumero oli <i>Kuusi laulua</i> op. 50, eli vuonna 1906 sävelletyt kuusi saksankielistä runoa (<i>Lenzgesang, Sehnsucht, Im Feld ein Mädchen singt, Aus banger Brust, Die stille Stadt</i> ja <i>Rosenlied</i>). Kokonaisuus on mielestäni epätasainen, niin tekstien kuin musiikin laadun osalta, eikä edusta Sibeliuksen laulutuotannon parhaimmistoa. <i>Im Feld ein Mädchen singt</i> -laulun haikeasta melodiasta pidän kovasti, <i>Die stille Stadt</i> -laulu on eheä, koskettava paketti ja <i>Rosenliedissä</i> on jotain suorastaan schubertiaanista. Pauligin ja Gräsbeckin tulkinnat olivat oikein passeleita.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Seuraavaksi oli vuorossa <i>Belsazarin pidot</i>, tai tarkalleen ottaen Folke Gräsbeckin polveileva miniesitelmä kappaleesta ja sen taustoista ennen varsinaista esitystä. Gräsbeckin soitto teki todella vaikutuksen, sillä niin kiehtovasti hän tavoitti osien tunnelmat <span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span> ja soitti tietenkin ilman nuotteja. Hedvig Paulig lauloi kauniisti toisessa osassa juutalaistyttönä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Sitten kuultiin kaksi laulua opuksesta 57 ja kaksi laulua opuksesta 37. <i>Jag är ett träd</i> ja <i>Hertig Magnus</i> ovat Ernst Josephsonin tekstejä, jotka duomme esitti intensiivisesti. <i>Soluppgång</i>-laulussa Pauligin selkeä ruotsi ja kaunis fraseeraus pääsivät oikeuksiinsa (toki monessa muussakin konsertin kappaleessa), mutta <i>Var det en dröm?</i> olisi hyötynyt dramaattisemmasta äänestä ja tulkinnasta.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Väliin kuultiin pari pianokappaletta, <i>Balladen</i> varhaisversio ja <i>Syringa</i>, joista Gräsbeck muotoili kiehtovia pieniä helmiä. Opuksesta 90 (<i>Kuusi laulua Runebergin teksteihin</i>) oli valittu <i>Norden</i>, <i>Sommarnatten</i> ja <i>Vem styrde hit din väg?</i> Nämä ohjelman tuoreimmat sävellykset (vuosilta 1917<span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span>18) saivat kaikki arvoisensa tasapainoisen esityksen, mutta paikoin Paulig olisi voinut vähentää vibraton käyttöä.<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Konsertin viimeinen numero oli minulle hienoinen yllätys. Ei siis välttämättä itse kappale, vaan sen jättäminen viimeiseksi. <i>Luonnotar</i> on niin vaativa teos, että sen olisi luullut olevan varmemmalla pohjalla ohjelman alkupuolella. Mutta hienosti Pauligin voimavarat riittivät, esitys oli oikein pätevä ja sisäistynyt, vaikkei aivan Isokosken tai Mattilan tasolle yltänytkään. Ylimääräisenä kuultiin vielä <i>Illalle</i>.</span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-41543436228013059072020-10-16T21:58:00.001+03:002020-10-16T21:58:14.218+03:00<h2 style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #351c75;"><span style="font-size: x-large;">Melemed Sibeliuksen kimpussa</span></span><br /></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>16.10.2020 Mackenzie Melemed, piano Kalevi Aho -salissa Lahdessa</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Sinfonia Lahden järjestämää Sibelius-festivaalia ei onneksi peruttu tänä vuonna, vaan se toteutui nelipäiväisenä. Itse tein päätöksen jättää ilta- eli sinfoniakonsertit väliin ja ostin lipun ainoastaan kolmeen pienimuotoisempaan päiväkonserttiin. Niistä ensimmäinen oli Lahden musiikkiopiston Kalevi Aho -salissa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Sibeliuksen pianomusiikkia oli soittamassa yhdysvaltalainen Mackenzie Melemed. Meillä hänet muistetaan Maj Lind -pianokilpailun vuoden 2017 voittajana. Melemed hurmasi suomalaiset paitsi pianismillaan, myös "huvin vuoksi" opiskelemansa suomen kielen taidolla. Nyttemmin hän on jopa muuttanut tänne ja asuu Maskussa vuoden oleskeluluvalla. Toiveissa olisi kuulemma pysyä pidempäänkin... Melemed on vieraillut monien orkesteriemme solistina ja useilla festivaaleillakin, mutta minä pääsin kuulemaan vasta nyt hänen soittoaan livenä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ohjelman aloitti <i>Sonatiini fis-molli</i>, jonka Melemed soitti jäntevästi, mutta myös jotenkin 'teknisesti' tai viileän etäisesti, ja siksi en täysin lämmennyt tälle tulkinnalle. Toisena kuultu <i>Kyllikki</i>-sarja sen sijaan upposi minuun paremmin kaikessa eläväisyydessään ja tunteikkuudessaan. <i>Valse tristestä</i> kuultiin Sibeliuksen oma pianoversio, jonka Melemed tarjoili nautiskellen usein silmät kiinni. Tulkinta kuulosti persoonalliselta johtuen mm. siitä, että hän käytti pedaalia paljon vähemmän kuin useimmat muut kuulemani pianistit.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Seuraavaksi kuultiin <i>Kymmenen kappaletta pianolle</i> -teoksesta (op. 24) osat <i>Impromptu</i>, <i>Idylli</i> ja <i>Romanssi Des-duuri</i>. Näistä viimeinen on ollut lapsesta saakka yksi suosikkejani Sibeliuksen pianokappaleista <span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 12.0pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span> ja niinhän se kosketti taas lämpimästi kuin vanha rakastettu. <i>Viisi romanttista kappaletta pianolle</i> op. 101 oli yksi konsertin parhaista ja ehyimmistä kokonaisuuksista. Esimerkiksi <i>Scène lyriquen</i> iloinen pyörteisyys ja tanssillinen vauhdikkuus olivat valloittavia.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Varsinaisen ohjelman päätti <i>Finlandia</i>, jossa Melemed pääsi aiempia kappaleita paremmin esittelemään teknistä taituruuttaan. Onneksi esitys ei jäänyt siihen, vaan tulkinta kantoi pidemmälle ja oli sisällöllisesti vahva, ehyt ja merkityksellinen. Melemedin vyöryttämä isänmaallisten tunteiden purkaus oli niin väkevä, että taas jouduin minäkin silmäkulmiani kuivailemaan. Ylimääräisenä tarjottiin käsittääkseni <i>Kymmenestä bagatellista pianolle</i> op. 34 osa <i>Pastoraali</i> (<i>Danse pastorale</i>).</span><br /></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-15870352481524905212020-10-14T10:14:00.006+03:002020-10-15T22:05:02.538+03:00<h2 style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #e69138; font-size: x-large;"><span><i>Tosca</i> vei mennessään</span></span><br /></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>13.10.2020 Elokuvissa: Giacomo Puccinin ooppera <i>Tosca</i> The Metropolitan Operasta New Yorkista</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Oopperan ystävät varmasti tietävätkin, että The Metropolitan Opera perui koronaviruspandemian vuoksi kaikki esityksenä syyskuuhun 2021 saakka. Tästä johtuen Finnkino joutuu esittämään tällä kaudella <i>Live in HD</i> -sarjassa uusintoja, joista ensimmäisenä oli vuorossa <i>Tosca</i>.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kävin katsomassa edellisen The Metin <i>Toscan</i> elokuvateatterissa päivälleen 11 vuotta sitten. Tuolloin esityksen nimiroolissa loisti Karita Mattila, mutta Luc Bondyn ohjaama tuotanto ei ollut kaikilta osin aivan napakymppi. Mattilakin poisti Floria Toscan rooliluettelostaan pian tämän jälkeen.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">The Metin uuden <i>Tosca</i>-produktion on ohjannut Sir David McVicar. Nyt näkemäni esitys oli tallennettu tammikuussa 2018. En tuolloin viitsinyt käydä oopperaa katsomassa, joten tilaisuus revanssiin sopi oivallisesti syksyn vähentyneen tarjonnan keskelle.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kokonaisuus oli loistava, kuinkas muuten. McVicar on sijoittanut tapahtumat alkuperäiseen aikaan (vuosi 1800) ja alkuperäisille tapahtumapaikoille Roomaan. John Macfarlanen lavastus oli uskomattoman näyttävä ja vaikuttava; myös puvustus oli hänen suunnittelemansa. Ohjaus oli taitava ja useat minua aiemmin häirinneet epäloogisuudet oli muutettu näppärillä ratkaisuilla paljon uskottavammiksi. Pieni poikkeama tästä linjasta nähtiin aivan oopperan lopussa, jossa Toscan alashyppäämistä Castel Sant'Angelon muurilta pitkitettiin liikaa, sotilaiden vain tuijottaessa epäuskottavasti vieressä tumput suorina.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Emmanuel Villaume johti taivaallisesti soittanutta orkesteria. Näin väri- ja tunnekylläisenä en ole kuullut <i>Toscan</i> musiikin soivan koskaan aiemmin! Ja solistit olivat aivan loistavia: Sonya Yoncheva oli uskottavan ristiriitainen Tosca ja Vittorio Grigolo herutti tenorinektariaan Cavaradossina. Suosikkini oli kuitenkin tarinan paha poika, Scarpia, jota Željko Lučić esitti taitavasti eläytyen, pienimpiä ilmeitä ja eleitä myöten. Hän oli täydellinen Scarpia, joka ei liioitellut läpitunkevaa pahuuttaan eikä lipevyyttään Toscaa kohtaan <span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span> kaikki oli paikallaan juuri oikeissa suhteissa annosteltuna.</span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-24597553524790773922020-10-11T10:50:00.003+03:002020-10-13T13:15:02.280+03:00<h2 style="text-align: left;"><span style="color: #38761d;"><span style="font-size: x-large;"><span style="font-family: verdana;">Roihuvuoren kirkon kuorofestivaalilla</span></span></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>10.10.2020 Vihdin kamarikuoro, soitinyhtye ja Hiiden Laulu, joht. Aino-Maria Ollikainen</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><b>10.10.2020 Ensemble Undina, Tapiolan Kamarikuoro ja soitinyhtye, joht. Anna-Elina Norjanen</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Sibelius-Akatemia ja Roihuvuoren seurakunta järjestivät kolmepäiväisen kuorofestivaalin, johon pääsin osallistumaan lauantaina kahden iltakonsertin verran. Molemmat olivat samalla kuoronjohdon tutkintokonsertteja.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Missa brevis -nimen saaneessa kokonaisuudessa esiintyivät Vihdin kamarikuoro ja Hiiden Laulu johtajanaan Aino-Maria Ollikainen. Tämä oli ensimmäinen näkemäni konsertti, jossa laulajatkin käyttivät maskeja, mikä saattoi vaikuttaa epäedullisesti lopputulokseen.<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kamarikuorolaisten ohjelman aloittivat Monteverdin <i>Adoramus Te</i> ja <i>Cantate Domino.</i> Buxtehuden <i>Missa brevis</i> on todella nimensä mukainen, sillä siinä on vain kaksi osaa. Mukana esityksessä oli pieni soitinyhtye: Arto Wikla (luuttu), Liina Viljamaa (sello), Jani Snellman (kontrabasso) ja Kaisa-Leena Hannikainen (kamariurut). Knut Nystedtin <i>Missa brevis</i> sisältää peräti kolme osaa ja sen myötä palattiin sivupolulta a cappella -lauluun. Osion päätti Arvo Pärtin suosittu <i>Nunc dimittis</i>.<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ollikaisen toinen kokoonpano, Hiiden Laulu, esitti gospeltyyppistä musiikkia kevyempinä ja rytmikkäämpinä sovituksina, joihin liittyi parissa kappaleessa koreografiaa ja taputuksia. Heidän numeronsa olivat <i>Amazing Grace</i>, <i>This Little Light of Mine</i> ja Richard Smallwoodin <i>Total Praise</i>. Kappaleet esitettiin Sakari Männikön pianosäestyksellä.<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span>* * *<br /></span></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Jälkimmäisessä Abendlied-konsertissa lauloivat Ensemble Undina ja Tapiolan Kamarikuoro johtajanaan Anna-Elina Norjanen. Kuuden naisen muodostama Ensemble Undina lauloi Pärtin kappaleen <i>Peace upon you, Jerusalem</i> sekä Einojuhani Rautavaaran teoksen <i>Wenn sich die Welt auftut</i>. Jälkimmäisen tekstit ovat Lassi Nummen saksaksi käännettyjä runoja.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tapiolan Kamarikuoron ohjelma oli erittäin kiinnostava: Palestrinan <i>Sicut cervus</i>, Pärtin meditatiivinen rukous <i>The Deer's Cry</i> sekä ensimmäinen osa Mendelssohnin <i>Wie der Hirsch schreit</i> -kantaatista, jossa Roihuvuoren kirkon urkuja soitti kuoron riveissä laulanut Hiski Wallenius.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Buxtehudelta kuultiin lyhyt kantaatti <i>Der Herr ist mit mir</i>. Sen esitykseen osallistuivat viulistit Laura Renvall ja Tuula Stöckell, fagotisti Topias Kiiskinen ja urkuri Hiski Wallenius, joka tällä kertaa soitti siirrettäviä kamariurkuja. Konsertin päätti Josef Rheinbergerin motetti <i>Abendlied</i>.<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Molemmissa konserteissa kuultiin vaikuttavia ja taitavia esityksiä, mutta jälkimmäisten esiintyjien suoritukset olivat aivan ammattilaistasoa. Hämmästelin Ensemble Undinan hivelevän kaunista sointia ja laulun yhtenäisyyttä, sillä lauluyhtye on perustettu vasta tänä syksynä! Anna-Elina Norjanen vakuutti johtamisellaan, kun taas Aino-Maria Ollikaisen työskentely vaikutti vielä kovin oppilasmaiselta. Lisää rohkeutta johtamiseen ja laveampaa ilmaisua pelkän tahdin lyömisen sijaan!<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">* * *</span></p><p><span style="font-family: verdana;">P.s. Pistäydyin lauantain iltapäivän aluksi Kansallisteatterissa katsomassa <i>Hitler ja Blondi</i> -näytelmän. Oikein kiinnostava teos, jossa 83-vuotias Seela Sella teki vaikuttavan roolityön. Lisäpisteitä annan musiikin hienosta käytöstä. Kaikki esitykset ovat tällä tietoa loppuunmyytyjä, mutta suosittelen tätä lämpimästi jos tilaisuus tulee vielä kohdalle!</span><br /></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-26631861372120955722020-10-10T11:47:00.003+03:002020-10-11T18:35:14.116+03:00<h2 style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #c27ba0;"><span style="font-size: x-large;">Uuden oopperan ylistys rakkaudelle</span></span><br /></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>9.10.2020 Kari Tikan ooppera <i>Rakkaus on väkevä kuin kuolema</i> Aleksanterin teatterissa Helsingissä</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kari Tikan uusin ooppera <i>Rakkaus on väkevä kuin kuolema</i> valmistui jo 2015, mutta pääsi säveltäjän sairastumisen vuoksi tuotantovaiheeseen vasta vuosia myöhemmin. Keväälle 2020 suunnitellut esitykset siirtyivät koronavirusrajoitusten vuoksi lokakuulle, mutta löysivät nyt onneksi hyvin yleisönsä.<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tikan musiikista ei oikeastaan voinut olla pitämättä, vaikka toisteisuutta olikin tarpeettoman paljon. Teokseen sisältyi yksinkertaista, mystistä hyräilyä, mutta myös rytmisesti iskeviä ja voimallisia jaksoja sekä lempeän romanttisena virtaavaa tunnelmointia. Pari näppärää melodiaa toimi takuuvarmana korvamatona ja mukana oli myös kierrätysmateriaalia aiemmasta oopperasta ('<i>Minä olen sinun ja sinä olet minun</i>').<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kari Tikka johti itse runsaan kymmenen soittajan orkesteriaan, joka oli koottu Helsingin kamariorkesterin muusikoista. Aleksanterin teatterin akustiikassa olisi varmasti ollut etua suuremmasta kokoonpanosta, mutta kyllä Tikka toisinaan yllätti piiskatessaan pienestä orkesteristaan voimaa ja volyymia vaikka kuinka. Kuorona lauloi Brevis Nova, joka oli jaettu näyttämölle ja toiselle parvelle. Mukana oli myös ilahduttavan tasokas lapsikuoro.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Oopperan libretto on Tikan itsensä kynästä. Läpi teoksen liikutaan raamatullisissa, tai paremminkin vanhatestamentillisissa, tunnelmissa. Juoni oli ehkä aavistuksen hämärä, mutta kun rönsyt karsitaan, niin jäljelle jää hyvän ja pahan taistelu <span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span> ja tietenkin rakkaus voittaa. Rivien välistä lukien tämä lienee <i>agape</i>, jumalallinen rakkaus, joka kristityille on rakkauden korkein muoto. Luin jostain Tikan ajatuksia siitä, että ooppera kertoo toivosta, luomakunnan pelastumisen toivosta, mutta tämä aspekti jäi mielestäni libretossa taka-alalle. Tikan rakkauden ylistys toi mieleen <i>Korkean veisun</i> eli <i>Laulujen laulun</i>, joka on ennenkin inspiroinut säveltäjän teoksia. Libretossa pilkahtelee tällaisessa yhteydessä jopa hämmentävän peittelemätöntä erotiikkaa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Näyttämöllä nähtiin pätevä ja sujuva toteutus, jonka olivat luoneet Maisa Tikka (ohjaus), Anna Kontek (lavastus- ja pukusuunnittelu), Janne Teivainen (valosuunnittelu) ja Aku Ahjolinna (koreografia). Pienenä inhimillisenä särönä sujuvuuteen oli lavastekorokkeiden kömpelö siirtely. Ahjolinna esiintyi itsekin teoksessa: hän oli Viisaus, joka käveli ajoittain näyttämöllä kaikkea kaaosta ihmetellen, kuin valkohapsisena ja -partaisena jumalhahmona.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Esityksen solistit olivat osaavaa joukkoa ja tekivät kelvollisia suorituksia, mutta ehkä osittain teoksen luonteen vuoksi kukaan ei oikein päässyt loistamaan. Jussi Vänttiselle annan bonuspisteen hyvin fyysisen roolisuorituksen jaksamisesta! Isän ja äidin rooleissa nähtiin konkarit Esa Ruuttunen ja Satu Vihavainen. Varsinkin Vihavaista oli kiinnostavaa päästä kuulemaan, sillä edellisestä kerrastani taitaa olla jo yli kymmenen vuotta. Mutta siinä hän pärjäsi kuin nuoremmatkin ja ylä-äänet tuntuivat olevan vielä ihan kunnossa. Adam ja Eeva -parina esiintyivät Kristian Lindroos ja Annika Leino. Muut henkilöt olivat Marika Hölttä (Siiri), Kaisa Näreranta (Helena), Aki Alamikkotervo (Leo), Jussi Vänttinen (Leevi) ja Hannu Forsberg (Mårten).</span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-15798677426478459342020-10-09T13:59:00.001+03:002020-10-09T13:59:39.016+03:00<h2 style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #6fa8dc;"><span style="font-size: x-large;">Herkistävä <i>Viulukonsertto</i></span></span><br /></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>9.10.2020 Sibelius-Akatemian orkesteri, joht. Jonas Rannila, sol. Viivi Hakkarainen, viulu Sibelius-Akatemian konserttisalissa Helsingissä</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Sibeliuksen <i>Viulukonsertto d-molli</i> on yksi niistä kappaleista, joihin tuskin kyllästyn koskaan. Aivan liian kauan onkin kulunut siitä, kun viimeksi olen tämän mestariteoksen päässyt kuulemaan elävänä. Nyt siihen oli tilaisuus Sibelius-Akatemian R-talon konserttisalissa, jossa kuultiin Viivi Hakkaraisen musiikin maisterin tutkintoon kuuluva 'taiteellinen ohjelmasuoritus'.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Sibelius-Akatemian opiskelijoista koottua sinfonietta-kokoista orkesteria johti Jonas Rannila. Kokonaisuus oli hyvin balanssissa ja Rannila löysi oivallisesti tilaa musiikin detaljeille. Johtamista leimasi hänelle niin ominainen kaiken läpäisevä musikaalisuus. Rannilan liikkeet olivat erittäin selkeitä ja korostivat usein pelkkää tahdin lyömistä. Mutta ehkä tämä oli tarpeen oppilasorkesterin kanssa... Musiikin jännite pysyi hyvin yllä kaikissa osissa ja ujonpuoleinen solistikin tuntui vapautuvan turvallisen kapellimestarin rinnalla. Hakkarainen osoitti suurta teknistä taitoa, mutta oman taiteellisen näkemyksen ilmenemisestä en ihan aina saanut kiinni.</span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-81380847202930301372020-10-04T16:13:00.005+03:002020-10-04T21:47:00.437+03:00<h2 style="text-align: left;"><span style="color: #e06666;"><span style="font-size: x-large;"><span style="font-family: verdana;">Kaunista kamarimusiikkia</span></span></span></h2><p><b><span style="font-family: verdana;">4.10.2020 Schubertiade-konsertti Turun konserttitalossa</span></b></p><p><span style="font-family: verdana;">Tänään Turun konserttitalossa piti esiintyä Kammerorchester Basel solistinaan fantastinen kontratenori Franco Fagioli. Konsertti siirtyi koronaviruspandemian vuoksi hamaan tulevaisuuteen eli tammikuuhun 2022, mutta onneksi Turun musiikkijuhlien taiteellinen johtaja Klaus Mäkelä suunnitteli tilalle pienen kamarimusiikillisen herkkupalan. Aivan tyylipuhdas <i>Schubertiade</i> tämä ei ollut, sillä mukana oli myös John Harbisonin sävellys. Yleisön määrä katsomossa jäi harmillisen vähäiseksi, vaikka kiltisti maskit päässä istuttiinkin.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Konsertin esiintyjistä sellisti Senja Rummukainen vaihtui viime hetkillä Marko Ylöseksi. Hän soitti avausnumerona pianisti Eero Heinosen kanssa Schubertin <i>Sonaatin a-molli arpeggionelle ja pianolle</i> eli ns. <i>Arpeggione-sonaatin</i>. Kuten nykyisin tavallisesti tehdään, oli duon toisena osapuolena siis sello, mutta kappaletta esitetään myös sovituksena muille soittimille (yleisimmin alttoviululle ja pianolle, mutta myös esimerkiksi kitaralle ja huilulle). Olisi joskus todella hauska kuulla tämä kappale arpeggionella ja sävellysajankohdan pianolla esitettynä <span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span> millainen kuulokuva mahtaisi olla näihin moderneihin soittimiin verrattuna? Silloin tällöin tällaisia tilaisuuksia on konserttiohjelmissa näkynyt, mutta itse en ole koskaan päässyt paikalle.<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Arpeggione-nimi on peräisin Schubertin käsikirjoituksesta eikä ollut laajemmin aikalaisten käytössä. Kyseessä on kuusikielinen historiallinen jousisoitin, jota soitetaan sellon tapaan, mutta viritys on sama kuin kitarassa. Schubert oli vuoden 1824 sonaattinsa kanssa todella ajan hermolla, sillä koko instrumentti oli kehitetty Wienissä vasta edellisenä vuonna. Soittimen elinkaari jäi hyvin lyhyeksi ja se on enää harvojen hallitsema kuriositeetti. Schubertin sävellys julkaistiin vasta 1871, jolloin arpeggione oli jo painunut unohduksiin. Alkuperäisiä Stauferin rakentamia soittimia on säilynyt kuusi, mutta ne on kaikki museoitu.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Schubertin <i>Arpeggione-sonaatti</i> on kolmiosainen paketti puhdaspiirteistä ja ihanan melodista musiikkia jokaiselle romantiikannälkäiselle. Minäkin huomasin yllättäen kuuluvani tähän joukkoon, sillä niin tasapainoinen tämä tulkinta oli kaikessa tunteikkuudessaan. Ylösen sello hyväili sielua ja Heinosen flyygelin herkkyys oli ihailtavaa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Toinen kappale oli John Harbisonin (s. 1938) pianokvartetto <i>November 19, 1828</i>, joka on vuodelta 1988. Teoksen nimi viittaa tietenkin Schubertin kuolinpäivään ja musiikki liikkuukin aluksi kuolemanjälkeisissä tunnelmissa sekä kaiken päälaelleen kääntävässä peilisalissa. Myöhemmissä osissa palataan rondokatkelmaan vuodelta 1816 ja jatketaan Schubertin Simon Sechteriltä saamaa fuuga-aihetta.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Harbison on kirjoittanut kiehtovaa ja erittäin kekseliästä musiikkia, josta välittyy suuri rakkaus Schubertin musiikkiin, mutta myös tietty nöyryys sen edessä. Kvartetti Essi Höglund (viulu), Riitta-Liisa Ristiluoma (alttoviulu), Marko Ylönen (sello) ja Eero Heinonen (piano) teki sävellykselle oikeutta tarkalla ja eläväisellä yhteissoitollaan.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Schubertiadin päätti kolme säveltäjän liediä, jotka esittivät tenori Tuomas Katajala ja pianisti Eero Heinonen. Laulut olivat <i>An den Mond</i>, <i>An Silvia</i> ja <i>An die Musik</i>. Katajalan ilmeikkyys ja ilmaisu oli aivan huippuluokkaa, puhumattakaan nyt laulamisen teknisestä puolesta. Vanha konkari Heinonen oli elementissään mukana elävänä ja värikkäänä lied-pianistina.</span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-15399571036737804362020-09-26T23:52:00.004+03:002020-09-27T22:31:50.052+03:00<h2 style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #7f6000;"><span style="font-size: x-large;">Ajankohtainen 1980-luvun ooppera</span></span><br /></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>25.9.2020 Udo Zimmermannin ooppera <i>Valkoinen ruusu</i> (<i>Weiße Rose</i>) Musiikkitalossa Helsingissä</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Näin Udo Zimmermannin yksinäytöksisen kamarioopperan <i>Valkoinen ruusu</i> vuonna 2013 Turun Kamarioopperafestivaalilla. Teos jätti kaikessa karuudessaan vahvan muistijäljen ja kun nyt tarjoutui tilaisuus kokea teos uudelleen samojen esiintyjien voimin, niin mikä ettei! Esitys oli Kaisa Rannan taiteellisen tohtorintutkinnon ensimmäinen konsertti.<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tositapahtumiin perustuvassa oopperassa on kaksi roolia, Sophie ja Hans Scholl. He olivat 1940-luvun alussa toimineen Weiße Rose -vastarintajärjestön keskeisiä henkilöitä. Järjestö vastusti natsihallintoa väkivallattomasti, mm. jakamalla lentolehtisiä. Schollin sisarusten kohtalo oli joutua vangituksi ja saada oikeudenkäynnissä kuolemantuomio. Heidät teloitettiin giljotiinilla vuonna 1943, jolloin Sophie oli 21 ja Hans 24 vuotta.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Oopperassa seurataan kuolemaa odottavien sisarusten viimeistä tuntia sellissään. Päiväkirjamerkintöihin perustuva libretto käy läpi koskettavia ja riipaisevia ajatuksia, muistoja ja toiveitakin. Esitys alkoi tallenteella, jossa kuultiin järjestön lentolehtisten tekstejä Erkki Pullisen suomentamana. Itse oopperakin esitettiin suomeksi Pullisen laadukkaana käännöksenä. Teksti on tässä teoksessa niin keskeisessä osassa, että se olisi kannattanut projisoida yleisön luettavaksi, sillä käsiohjelman silmäily ei pimeässä katsomossa tietenkään onnistunut.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ville Saukkosen ohjaus oli harkittu, pienimuotoisuudessaan selkeä ja varmasti juuri siksi niin tehokas. Ohjaukseen oli muistikuvieni mukaan tehty pientä hienosäätöä sitten viime kerran. Turussa ooppera esitettiin vuonna 2013 entisessä tehdasrakennuksessa, kellaria tai tyrmää muistuttavassa pienehkössä tilassa. Nyt tällaisen ympäristön tuoma lisäarvo menetettiin, mutta tilalle saatiin jotain muuta palkitsevaa: Titus Torniaisen suunnittelema valaistus oli hieno ja loi lavan tapahtumiin jännitettä. Miten mahtavasti vaikkapa sellin rajattu ahdistavuus saatiin aikaan pelkillä valoilla! Rekvisiittana lavalla nähtiin vain pari tuolia, huopaa ja peltilautasta.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tässä tuotannossa ei käytetty orkesteria, vaan kahta muusikkoa: Pasi Helin soitti pianoa ja Marko Valtonen harmonikkaa. Tällä kertaa piano sai olla ihan luvan kanssa melkeinpä lyömäsoitin <span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span> todella väkevää satsia on Zimmermann kirjoittanut! Sophien osan laulanut sopraano Kaisa Ranta suoriutui oikein hyvin, mutta balanssi ei aina ollut paras mahdollinen ja baritonikollega meinasi ajoittain dominoida liikaa. Hansin osa on sävelletty tenorille, mutta ensiluokkainen korkea baritoni kykenee kyllä osan laulamaan. Ville Rusanen ei tyytynyt vain "kykenemään", vaan tarjoili laulullisesti aivan loistavaa kuultavaa. Lisäpisteitä annan molempien solistien onnistuneesta näyttelemisestä.</span></p><table border="0" cellpadding="0" cellspacing="0" style="width: 421px;"><tbody><tr height="18"><td class="xl64" height="18" style="height: 13.2pt; width: 316pt;" width="421"></td></tr></tbody></table>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-23161215829429996762020-09-26T22:41:00.015+03:002020-09-27T21:04:01.714+03:00<h2 style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #ffd966;"><span style="font-size: x-large;">Kuusistosta on moneksi</span></span><br /></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>24.9.2020 Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Pekka Kuusisto, viulu, sol. Elina Vähälä, viulu Musiikkitalossa Helsingissä</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">HKO:n Vespers-konsertti toistettiin syyskuun lopulla neljä kertaa. Pekka Kuusiston suunnittelema ohjelma oli erittäin mielenkiintoinen, raikas ja virkistävä <span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span> ja sisälsi ainakin minulle useamman uuden tuttavuuden. Aloituskappale oli Missy Mazzolin <i>Vespers for violin</i> (2014), jonka viulusolistina Kuusisto taituroi uskomattoman intensiivisesti </span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 12pt; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">–</span></span> ja paljain jaloin! Teokseen oli ympätty Sonya Lindforsin koreografia, jonka tanssi Esete Sutinen. Tanssijan vuoropuhelu viulistin kanssa oli kiehtovaa seurattavaa. Kerrankin minäkin ymmärsin tämäntyyppisen tanssiosuuden päälle; se oli mielekäs ja antoisa lisä musiikille.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Toisena numerona kuultiin Anna Thorvaldsdottirin orkesterikappale <i>Hrim</i> vuodelta 2010. Nyt Kuusisto vaihtoi käteensä tahtipuikon ja teki käsittääkseni Vesper-konserteilla debyyttinsä HKO:n kapellimestarina. Itse kappale ei modernissa kuluneisuudessaan ja ennalta-arvattavuudessaan säväyttänyt suuremmin. Vai oliko se sittenkin kulttuurieliitin piirissä aina niin muodikasta ironiaa?<br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Seuraava teos sen sijaan oli yllättävä, ainakin valintana tähän konserttiin: Mozartin <i>Divertimento D-duuri</i>. Ja jälleen Kuusisto löysi itselleen tässä konsertissa uuden roolin istuessaan konserttimestarin viereen liidaamaan esitystä. Kevyen iloista yhteissoittoa, josta tuli oikein hyvällä mielelle! Liidaajana hän jatkoi myös Sándor Veressin <i>Quattro danze Transilvane</i> -teoksessa. Tätä 1940-luvulla sävellettyä kappaletta en tuntenut ennestään, mutta ihastuin heti varsinkin tanssien vauhdikkaisiin osuuksiin.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Viides ja viimeinen numero oli Magnus Lindbergin <i>Viulukonsertto nro 1</i>. Kuusisto nousi uudestaan kapellimestarin korokkeelle ja nyt hänen johtamisensa oli luontevampaa ja notkeampaa kuin hieman haparoivasti ja oppilasmaisesti sujuneessa <i>Hrimissa</i>. Ehkä konsertto on Kuusistolle paljon tutumpi kappale? Viulusolistina oli eräs suosikeistani, aina niin ihana Elina Vähälä. Hänen herkullista tulkintaansa kyllä kelpasi kuunnella!</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tallenne seuraavan illan konsertista löytyy täältä: <a href="https://areena.yle.fi/1-50627018">https://areena.yle.fi/1-50627018</a>.<br /></span></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-310535068917789856.post-86407482096351474012020-09-21T13:04:00.006+03:002020-09-21T13:07:25.226+03:00<h2 style="text-align: left;"><span style="font-size: x-large;"><span style="color: #93c47d;"><span style="font-family: verdana;">Tarinoita Tampereella</span></span></span></h2><p><span style="font-family: verdana;"><b>18.9.2020 Tampere Filharmonia, joht. Santtu-Matias Rouvali, sol. Tuuli Takala, sopraano Tampere-talossa</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tampere Filharmonian Tarinoita-konsertin johti orkesterin ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali. Ohjelma käynnistyi Mozartin <i>Der Schauspieldirektor</i> -oopperan (suom. <i>Teatterinjohtaja</i>) melkoisen yhdentekevällä alkusoitolla. Aivan eri tasolle päästiin seuraavien viiden numeron myötä, kun orkesterin kanssa lavalle saatiin sopraanosolisti Tuuli Takala.</span></p><p></p><p><span style="font-family: verdana;">Takala oli valinnut äänelleen, persoonalleen ja olemukselleen loistavasti sopivia kappaleita. Ne olivat Celian aaria <i>Strider sento la procella</i> Mozartin <i>Lucio Sillasta</i>, Paminan <i>Ach, ich fühl's</i> Mozartin <i>Taikahuilusta</i>, Magdan <i>Chi il bel sogno di Doretta</i> Puccinin oopperasta <i>La rondine</i>, Ainon <i>Tuli kevät, tuli toivo</i> Melartinin <i>Ainosta</i> sekä Rusalkan <i>Laulu kuulle</i> Dvořákin oopperasta <i>Rusalka</i>.<br /></span></p><p></p><p></p><p><span style="font-family: verdana;">Tuuli Takala suorastaan hehkui ja loisti aarioiden tulkkina. Ihailin hänen varmuuttaan vaativissakin numeroissa sekä vaikuttavaa ilmaisuvoimaa, josta olin saanut muistutuksen jo viikko sitten Tapiola Sinfoniettan konsertissa. Onneksi Tampereella kuultiin täysin eri aariat, eli tässäkään Takala ei mennyt siitä mistä aita olisi ollut matalin.</span></p><p></p><p></p><p><span style="font-family: verdana;">Konsertin päätti Schumannin viisiosainen <i>Sinfonia nro 3</i>. Tästä "<i>Reiniläisestä</i>" ei romantiikka paljoa parane, vaikka tällä kertaa olisin mieluummin kuullut jonkin muun teoksen. Aurinkoinen ja elämänmyönteinen musiikki välittyi katsomoon vahvana, Rouvalille tyypillisen energisenä esityksenä.</span><br /></p><p></p>Germonthttp://www.blogger.com/profile/14704611474536374815noreply@blogger.com0