Isis ilman Osirista

22.2.2020 Jean-Baptiste Lullyn ooppera Isis Theater an der Wienissä

Euroopassa jylläävä barokkioopperan uusi kukoistus – voisi melkein sanoa esitysbuumi – on ulottunut yllättävän laimeana ranskalaisiin teoksiin. Toisinaan oopperatalojen ohjelmistoissa näkee kahden tunnetuimman nimen, eli Jean-Baptiste Lullyn (1632–1687) ja Jean-Philippe Rameaun (1683–1764), teoksia – mutta niitäkin melko harvoin. Muut barokin ranskalaissäveltäjät eivät juurikaan pääse esille, ainakaan Ranskan ulkopuolella. "Kahdesta suuresta" Rameaun oopperoita esitetään nykyisin selvästi Lullya enemmän. Tähän on helppo keksiä useampiakin syitä, mutta ei mennä nyt niihin...

Ranskalaiset Les Talens Lyrique -orkesteri ja Le Chœur de Chambre de Namur -kuoro vierailivat muutama vuosi sitten Theater an der Wienissä ja esittivät Lullyn Armiden (1686). Tällä kertaa samalla porukalla oli tuomisinaan konserttiversio mestarin hieman varhaisemmasta oopperasta Isis. Se kantaesitettiin hoville Château de Saint-Germain-en-Layessa 1677.

Ooppera koostuu prologista (joka sisältää mm. tavanomaisen paiaanin Ludvig XIV:lle) sekä viidestä näytöksestä. Libretto pohjautuu väljästi Ovidiuksen Muodonmuutoksiin ja juonen voisi yksinkertaistaen tiivistää vaikka näin: Jupiter rakastuu nymfi Ioon, mistä Juno ei tietenkään ilahdu. Io vangitaan ja häntä kidutetaan, jolloin nymfi kutsuu Jupiterin apuun. Tämä vannoo Junolle uskollisuutta, jos Io vaan säästetään, ja niin Juno tekee Iosta Isis-jumalattaren. Ooppera aiheutti tuoreeltaan jonkinasteisen skandaalin – aikalaiset kun tulkitsivat juonen viittaavan kuninkaan kahteen rakastajattareen ja heidän tulehtuneisiin väleihinsä.

Nautinnollinen iltahan tästä muotoutui. Orkesteri soitti tasapainoisesti ja eläytyen. Christophe Rousset on tuttu ja osaava kapellimestari; tässä samassa teatterissa olen kuullut hänen johtavan aiemmin mm. Salierin oopperan. 20-henkinen kuoro oli ammattitaitoinen ja lauloi ihailtavan yhtenäisesti. Ja kerrankin ranskan ääntämyksessä ei ollut mitään moitittavaa!

Solisteja oli kahdeksan: Bénédicte Tauran, Eve-Maud Hubeaux, Ambroisine Bré, Cyril Auvity, Fabien Hyon, Philippe Estèphe, Victor Sicard ja Aimery Lefèvre. Heistä jokainen lauloi useampia osia, niitä kun oli prologissa ja tragediassa yhteensä 35. Lisäksi kahdella kuorolaisella oli pienehköt solistiosuudet. Kaikki laulajat olivat perushyvää tasoa ja heitä kuunteli mielellään.