perjantai 10. toukokuuta 2019

Palaset kohdallaan Faustissa


9.5.2019 Elokuvissa: Charles Gounod'n ooppera Faust Royal Opera House Covent Gardenista Lontoosta

Gounod'n Faust on lopullisessa muodossaan todellinen grand opéra, joka sisältää kaikkea tarpeellista: esimerkiksi hyvän ja pahan vastakkainasettelua, rakkautta, näyttäviä joukkokohtauksia ja balettinumeroita sekä mieleenpainuvia melodioita ja aarioita. Olen nähnyt teoksesta muutaman esityksen, mutta miten ihmeessä edellisestä kerrasta on kulunut jo seitsemän ja puoli vuotta? Ei ole todellista!

BioRexin elokuvateattereissa näytettiin Lontoon Royal Opera Housesta huhtikuun lopussa tallennettua esitystä. Bruno Ravellan uusima David McVicarin ohjaus oli upea ja ehkä paras tästä oopperasta koskaan näkemäni. Se korosti kertomuksen dikotomiaa jo alkunäkymästä lähtien: näyttämön toisella laidalla oli teatteriaitio ja toisella kirkkourut. Viinin vuotaminen ja nuoleminen krusifiksistä saattoi mennä jo rienauksen puolelle, mutta tehokas yksityiskohta se joka tapauksessa oli.

Ohjauksessa oli mietitty raikkaasti mm. kuoron käyttöä ja henkilöiden liikkumista näyttämöllä. Ainoastaan Kyöpelinvuori-kohtauksessa ammuttiin reippaasti yli. Charles Edwardsin tyylikäs lavastus johdatti 1800-luvun jälkipuoliskon Pariisiin, Napoleon III:n aikaan. Näyttävät puvut oli suunnitellut Brigitte Reiffenstuel. Paule Constablen valosuunnittelua en aivan ymmärtänyt, sillä näyttämö oli usein niin hämärä, ettei lavastuksen ja puvustuksen yksityiskohdista päässyt nauttimaan.

Ulkoisia puitteita tärkeämpää on kuitenkin esityksen musiikillinen taso, eikä siinä todellakaan ollut moitteen sijaa. Dan Ettinger johti orkesteria hyvän ripeällä otteella. Michael Fabiano ei ollut ulkoisesti kovin uskottava vanhana Faustina, mutta hänen lauluaan oli ilo kuunnella. Erwin Schrott (Méphistophélès) nautiskeli roolissaan ja teki sen mainion monitahoisesti. Irina Lungu oli valloittava Marguerite. Muista solisteista nostan vielä esiin pari: Stéphane Degout oli vakuuttava ja kiinteästi laulanut Valentin. Marta Fontanals-Simmons sai yllättävää syvyyttä rooliinsa Siébelinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti