keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Kamarioopperan tummissa tunnelmissa


12.2.2019 Veli-Pekka Bäckmanin ooppera Kuusi ja Kataja Pikkukirkossa Porvoossa

Veli-Pekka Bäckmanin Kuusi ja Kataja -kamarioopperalla on pitkähkö historia: Se valmistui alun perin 1990-luvun puolivälissä kamariorkesterille, kehittyi pianoversion kautta ja sai lopullisen jousikvartettisäestyksellisen muotonsa vuonna 2015. Teos kantaesitettiin tammikuussa 2018 Sastamalassa ja lisäksi se nähtiin Huittisissa maaliskuussa. Minulle nuo ajankohdat eivät sopineet, ja kun vielä viime lokakuun esitys Helsingissä peruuntui, niin ajattelin tilaisuuksien menneen ohi. Mutta onneksi Porvooseen putkahti yllätysesitys, niin sain tilanteen paikattua kiitos Porvoonseudun musiikkiopistolle ja paikallisille seurakunnille!

Oopperassa on useita sisäkkäisiä teemoja, joista keskeiseksi voi ajatella luomisen, luovan työn vaikeuden. Toivon (Pekka Haahti) morsian Lempi (Tia Svanberg) on kuollut ja hän yrittää säveltää surunsa ja ikävänsä lauluksi. Työ ei oikein meinaa sujua, jolloin apuun rientää Usko (Janne Hautsalo) järkensä kanssa (mitä ironiaa!). Edistystä tapahtuukin, mutta juuri kun laulu on syntymässä, Toivo murtuu ja uupuu ivan alle. Jäljelle jää lohdullinen rakkaus, joka kohottaa laulun kohti taivasta. Kertomus on koskettava, vaikka libretto on paikoin hieman vaikeaselkoinen. Oopperan nimi jäi minulle epäselväksi ainoa mieleen tullut assosiaatio on se vanha sananlasku, jossa kurkotetaan ja kapsahdetaan. Ei kai tästä ollut kyse?

Porvoon esitys oli tuomiokirkon vieressä sijaitsevassa Pikkukirkossa, joka vihittiin käyttöön vuonna 1740. Vanha puurakennus oli erinomainen ja intiimi tila tälle teokselle. Ohjaaja Evan Schoombien toteutus loi vähistä aineksista tehokkaan draamallisen kokonaisuuden, joka piti otteessaan. Solistit onnistuivat osuuksissaan hyvin; erityisesti arvostin Pekka Haahden näyttelemistä. Orkesterina soitti lahtelainen Camerata Amoroso -jousikvartetti.

Ennen oopperaa kuultiin Veli-Pekka Bäckmanin säveltämä laulusarja Oodi Vuodenajalle Edvin Piiran runoihin. Pianon ääressä oli säveltäjä itse ja laulupuolesta vastasi Markus Bäckman, joka myös esitteli teokset. Laulut olivat oivallinen lisä iltaan, ja sopivat hyvin aloitukseksi, sillä Piiran runot ovat toimineet myös kamarioopperan innoituksena.

2 kommenttia:

  1. Kataja, pieni ja kippurainen piikkipuu työntyy pippurisena kohti taivaita ja kaatuu, jos isompi potkaisee. Kuusi taas on jykevä, juuret pitävät sen pystyssä rajussakin tuulenpuuskassa. Mutta niin vaan kaatoi ammoinen Tapaninmyrsky kuusivanhuksenkin kotitaloni pihasta. Me ihmiset olemme vähän samanlaisia, meitä on moneen lähtöön. Emme aina osaa tukea toinen toistamme pyrkimyksissämme, emmekä ymmärtää mistä tuuli puhaltaa, vaikka meillä olisi oksissamme samanväriset neulaset. Tästä syystä jotkut asiat tässä elämässä jäävät tavoittamatta. Vaikkapa sitten laulu suurimmalle kaipaukselle. Kamarioopperan Toivo ja Usko ovat kuin nämä kaksi puuta. Onneksi on Lempi, joka voittaa kaiken. Tervetuloa kokemaan Kuusi ja Kataja sekä siihen liittyvä laulusarja, kun kohdalle tai kotikaupunkiin sattuu. Lisätietoja osoitteessa www.virtamies.fi. Toivoo tekijä.

    VastaaPoista
  2. Kiitokset selvennyksestä ja lisätiedoista. Toivottavasti Kuusi ja Kataja saa vielä monia lisäesityksiä täysille katsomoille!

    VastaaPoista