perjantai 11. tammikuuta 2019

Viiden solistin ilta Tampereella


11.1.2019 Tampere Filharmonia, Tampereen Filharmoninen Kuoro ja solistit, joht. Christopher Warren-Green Tampere-talossa

Tampere Filharmonian perjantai-illan konsertti alkoi György Ligetin pienehköllä orkesteriteoksella Melodien. Se valmistui vuonna 1971 Albrecht Dürerin syntymän 500-vuotisjuhlan kunniaksi. Käsiohjelman laatijalle tiedoksi, että Ligeti on kyllä kuollut jo vuonna 2006.

Avausnumeron pariksi sopi loistavasti Béla Bartókin Pianokonsertto nro 2 G-duuri. Kappale on tunnettu tolkuttomasta vaikeudestaan ja monimutkaisuudestaan, mutta illan solisti Olli Mustonen taituroi sen läpi käsittämättömällä vaivattomuudella. Oi mitä virtuositeettia! Mustonen toteaa käsiohjelmassa tästä konsertosta hyvin osuvasti, että "se on rytmisyyden ja kekseliäisyyden ilotulitusta, joka vaatii valtavasti energiaa". Kuulimme todella huippuluokan esityksen, jossa solistin ja kapellimestari Christopher Warren-Greenin yhteistyö toimi saumattomasti. Ylimääräisenä Mustonen soitti kuusi lyhyttä osaa kansanlauluihin perustuvasta Bartókin A Gyermekeknek- eli Lapsille-sarjasta.

Konsertin jälkipuolisko oli omistettu Anton Brucknerin kirkkomusiikille. Ihmettelin ohjelmaan painettua kappaleiden järjestystä, mutta se olikin muutettu. Väliajan jälkeen lavalle ilmestyi asiasta kertomaan Helena Hiilivirta, joka palasi eläkkeeltä hoitamaan ainakin kevätkauden ajaksi Tampere Filharmonian intendentin tehtäviä.

Ensin kuultiin Psalm 150, joka sujui pääasiassa orkesterin ja kuoron voimin; solistilla eli tässä tapauksessa Pelageya Kurennayalla on teoksessa vain pieni osa. Sen aikana ihmettelin sopraanomme merkillistä etunojaa ja kropan vääntelyä. Mutta ääni kulki silti, mitä nyt muulta metakalta kuului...

Päätösnumero oli mahtipontinen Te Deum. Sen solisteina olivat Kurennayan lisäksi Tuija Knihtilä, Tuomas Katajala ja Timo Riihonen. Tämä kappale oli vielä vahvemmin orkesterin ja ennen kaikkea Tampereen Filharmonisen Kuoron juhlaa. Solisteista eniten laulettavaa oli Katajalalla, ja hienostihan se taas kerran sujui. Myös Riihosen kantava basso teki vaikutuksen. Warren-Green oli osaava mies kuoron käsittelijänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti