Hienoa musiikkia, omituinen ohjaus

15.10.2018 Arnold Schönbergin ooppera Moses und Aron Semperoper Dresdenissä

Arnold Schönberg sävelsi Moses und Aron -oopperaansa vuosina 1930–1932 toimiessaan Berliinissä musiikkikorkeakoulun sävellysprofessorina. Hän laati itse libreton, joka perustuu Toiseen Mooseksen kirjaan. Vuonna 1933 säveltäjä perheineen muutti Ranskaan ja edelleen Yhdysvaltoihin ja kolminäytöksiseksi suunniteltu ooppera jäi kesken. Schönberg suunnitteli kyllä teoksen ääreen palaamista, mutta jostain syystä se jäi tekemättä vaikka libretto kolmanteenkin näytökseen oli olemassa. Schönberg kuoli 1951 ja valmistuneet kaksi näytöstä saivat kantaesityksensä konserttiversiona Hampurissa vuonna 1954. Vuonna 2010 unkarilainen Zoltán Kocsis täydensi luvan kanssa oopperan kolmannen näytöksen valmiiksi, mutta tätä versiota ei ole liiemmin käytetty. Myös tässä Dresdenin produktiossa esitettiin vain Schönbergin valmiiksi saama osuus.

Pidin kovasti Mooseksen ja Aaronin musiikista, jossa Schönberg käyttää kehittämäänsä 12-säveljärjestelmää lumoavasti. Alan Gilbert johti Sächsische Staatskapelle Dresdeniä, joka soitti kuin unelma. Teoksessa on todella suuri kuoro, johon oli haalittu Vocalconsort Berlin ja Sinfoniechor Dresden täydentämään talon omaa kööriä. Mooseksen basso-osan laulanut Sir John Tomlinson teki hyvän roolityön, vaikkei hänen äänensä ja laulukuntonsa olekaan enää yhtä hyvässä tikissä kuin vaikkapa ikätoveri Jaakko Ryhäsellä (ks. edellinen julkaisuni Don Carlos -oopperasta). Aaronina esiintyi taitava heldentenori Lance Ryan. Oopperassa on lisäksi paljon pieniä rooleja, joissa esiintyi lähinnä Semperoperin "nuorisoensemblen" ja kuoron jäseniä.

Tuotannon ohjaajana oli Calixto Bieito, jolta osataan odottaa hämmentäviä ja kohahduttavia töitä. Paljon käsittämätöntä tässäkin ohjauksessa oli, kuten vaikka korkealta näyttämön yltä alas kipattu kauhakuormallinen raidesepeliä tai vastaavaa kivenmurikkaa. Ja tietenkin saatiin Bieitolle pakollista alastomuutta ja seksiä! Ohjaajan puolustukseksi on sanottava, että näitä kyllä sisältyy jo Schönbergin tuotokseen. Silti toisen näytöksen orgioissa heijastetut pornofilmit näyttivät olleen monille liikaa – ja niitä oli sentään häveliäästi pikselöity. Rebecca Ringstin lavastus koostui ainoastaan valkoisista seinistä (takaseinä oli kallistuva) ja Ingo Krüglerin puvustus oli hyvin arkinen.