tiistai 28. marraskuuta 2017

Kolme kantaesitystä Anu Komsilta


28.11.2017 Luonnon kasvot -konsertti Sellosalissa Espoossa

Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto ry järjesti Sellosalissa konsertin otsikolla Luonnon kasvot. Muutama kymmenen ihmistä oli saapunut kuulemaan sopraano Anu Komsia ja pianisti Pia Värriä. Bonuksena konsertissa esiintyivät myös Taavi Oramo (klarinetti, laulu) ja Heta Aho (huilu).

Ohjelma alkoi kolmella Sibeliuksen laululla, joissa Komsi sai esitellä äänensä ja tekniikkansa ulottuvuuksia: Höstkväll, Jubal ja En slända. Näistä varsinkin viimeksi mainittu oli aivan yliveto esitys. Seuraavaksi kuultiin kolme Kaija Saariahon laulua Pentti Saarikosken teksteihin. Luonnon kasvot on jo vuodelta 2013, mutta kaksi muuta laulua eli Jokaisella on tämänsä ja Kaikki tämä ovat valmistuneet tänä vuonna ja saivat nyt kantaesityksensä. Lauluissa liikuttiin hyvin eri tunnelmissa ja sävyissä; varsinkin viimeisenä kuultu Kaikki tämä vaikutti kauneudellaan ja herkkyydellään.

Ennen väliaikaa oli vielä Schubertin vuoro: Kuulimme liedin Der Hirt auf dem Felsen, joka syntyi säveltäjän viimeisten elinkuukausien aikana. Kappale on siinä mielessä jännä, että se alkaa Wilhelm Müllerin tekstillä, välissä on pari värssyä Karl August Varnhagen von Enseltä, ja lopetus on taas Mülleriä. Esitys oli ensiluokkainen: Värri soitti tavattoman ilmeikkäästi, Oramon klarinetti hyväili korvia ja Komsi nyt vaan oli erinomainen itsensä.

Konsertin toinen puolisko alkoi minulle oudolla kappaleella: Kuulimme Kullervon kehtolaulun Armas Launiksen oopperasta Kullervo (1917). Teosta ei kai ole esitetty missään talvisodan jälkeen - olisiko tässä ainesta Kokkolan oopperan seuraavaksi tuotannoksi? Komsi lauloi numeron ensin suomeksi ja sitten ranskaksi; Launishan muutti vuonna 1930 pysyvästi Ranskaan. Konsertin kolmantena kantaesityksenä kuultiin yllätysnumerona Heta Ahon tuore sävellys Helvi Hämäläisen runoon Hevosille, jotka kaatuivat sodassa. Ohjelmaan präntätty Erik Fordellin laulu jäi pois.

Seuraavana oli vuorossa Einojuhani Rautavaaran laulusarja Almanakka kahdelle. Se koostuu neljästä vuodenaikalaulusta, joista jokaisen teksti on eri kielellä: Vårvisa (O. von Dalin), Kesäyö (A. Hellaakoski), Herbsttag (R. M. Rilke) ja Winter (W. Shakespeare). Komsi lauloi sarjan duettona Oramon kanssa. Kerrassaan herkullista!

Ohjelman päätti Alexander Ajabieffin tuttu Satakieli (Соловей), jossa Komsi herkutteli ja esitteli koko rahan edestä, mihin ensiluokkainen koloratuurisopraano pystyy. Heta Ahon vuoropuhelu huilulla toimi erinomaisesti. Ylimääräisenä kuultiin Sibeliuksen Tanken, jonka kyllä piti olla ohjelman mukaan ihan varsinainen numero... Sen esittivät äiti ja poika jälleen duettona Pia Värrin kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti