lauantai 17. syyskuuta 2016

Täysi oopperapäivä Budapestissä


17.9.2016 Gaetano Donizettin oopperat Il campanello di notte ja I pazzi per progetto, Gian Carlo Menottin ooppera The Telephone sekä Ferenc Erkelin ooppera Hunyadi László Unkarin valtionoopperassa Budapestissä

Unkarin valtionooppera eli Magyar Állami Operaház tarjosi oopperan ystäville ohjelmaa melkein koko päiväksi, ja vieläpä aivan ilmaiseksi! Ulkoilmanäytösten piti alkaa klo 14, mutta aloitus lykkääntyi ankaran sadekuuron vuoksi. Lavasteet jouduttiin kertaalleen viemään sateensuojaan, ja sitten asettelemaan uudestaan paikalleen.

Ohjelmassa oli ensin kaksi Donizettin yksinäytöksistä, noin tunnin mittaista koomista oopperaa. Il campanello di notte kantaesitettiin vuonna 1836 Napolissa. Tarinassa iäkkään puoleinen apteekkari Don Pistacchio on juuri mennyt naimisiin nuoren Serafinan kanssa. Naisen entinen rakastaja Enrico yrittää estää parin hääyön vieton soittamalla yökelloa ja vaivaamalla apteekkariparkaa aina eri valepuvussa. Niinhän siinä menee koko yö ja aamulla arvon Don Pistacchio joutuu lähtemään asioilleen Roomaan. Ja mitä sillä välin tapahtuukaan...

I pazzi per progetto kantaesitettiin samoin Napolissa, mutta joitakin vuosia aiemmin, eli 1830. Oopperan tapahtumat sijoittuvat pariisilaiseen mielisairaalaan. Sen johtajan sukulaistyttö Norina on naimisissa Blinvalin kanssa. Blinval on sotilas, ja tästä johtuen pari on joutunut olemaan erossa toisistaan. Jälleennäkemisen riemua haittaa molempien mustasukkaisuus, joka saa sekä Norinan että Blinvalin tekeytymään vuorollaan hulluksi. Tarkoitus on selvittää aviosiipan todellisia tunteita, mutta totaaliseksi väärinkäsitysten sotkuksi ja farssiksi homma tietenkin menee. Loppu kuitenkin on onnellinen.

Kolmantena oopperana nähtiin Gian Carlo Menottin lyhyt yksinäytöksinen The Telephone, or L'amour à trois. Tämä teos on Suomessakin tutumpi ja sitä on esitetty melko usein opiskelijatuotantoina tai "täytenumerona".

Il campanellosta oli tehty yksinkertainen ohjaus, jossa henkilöt lauloivat vuorollaan numeronsa lavana toimivan suuren hääkakun päällä. I pazzi per progetton ohjauksessa oli enemmän ideaa, tanssijoiden tyylikkäät koreografiat ja hienoja vaihtuvia lavasteitakin. The Telephonen toteutus oli merkillisen karnevalistinen, klovnihahmoineen sirkuksen mieleen tuova.

Pientä orkesteria johti kaikissa teoksissa Géza Köteles. Sähköisesti vahvistettu ja toistettu musiikki ei toiminut aivan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta oli varmaankin ulkoilmassa ainoa vaihtoehto. Laulusolisteja voin kuitenkin kehua varauksetta - kaikissa kolmessa oopperassa oli kyllä hienot laulajat! Kuulimme upeita vahvoja miesääniä ja sulokkaita sopraanoja. Mainitsen nyt nimeltä vain yhden, Orsolya Hajnalka Röserin, joka oli Donizettiin oopperoissa suorastaan täydellinen Serafina ja Norina. Taitava ja luonnollisesti laulava nainen, jolla on mahtava bel canto -tekniikka ja kirkkaat ylä-äänet!

Illan päätti ulkoilmassa suurella näytöllä esitetty oman talon tallenne Ferenc Erkelin oopperasta Hunyadi László. Ohjaus oli Gábor Szücsin ja kapellimestarina toimi Domonkos Héja. Historiallista aihetta ja valtataisteluja käsittelevä ooppera oli positiivinen yllätys. Hurjaa, vauhdikasta ja vahvaa musiikkia alusta loppuun! Ja kyllä oli hyvät solistit tässäkin. En ole aiemmilla käynneilläni Budapestissä noteerannut valtionoopperan solistikuntaa kovin kummoiseksi, mutta nyt joudun kyllä tarkistamaan käsitystäni. Tämä Erkelin (1810-1893) teos kruunasi koko päivän! Miestä arvostetaan unkarilaisen grand opéran isänä ja hänen mukaansa on nimetty valtionoopperan toinen, se uudempi teatterirakennus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti