torstai 24. maaliskuuta 2016

Venäläistä herkkua


24.3.2016 Radion sinfoniaorkesteri ja Musiikkitalon Kuoro, sol. Garry Magee, joht. Tugan Sohijev Musiikkitalossa

Kapellimestari Tugan Sohijev on toiminut Moskovan Bolshoi-teatterin musiikillisena johtajana vuodesta 2014 lähtien. Venäjän tärkeimmät oopperatalot ovat kovasti osseettien käsissä, sillä Sohijevin maanmies Valeri Gergijev johtaa tunnetusti Pietarin Mariinski-teatteria.

Sohijev saapui Helsinkiin johtamaan kokonaisen konsertin venäläistä musiikkia. Ja mikä konsertti se olikaan! Ilta alkoi Aleksandr Borodinin Polovetsitansseilla kuorolle ja orkesterille oopperasta Ruhtinas Igor (Prinssi Igor). Tutut sävelmät soivat paikoin kuulaina ja kepeinä, paikoin väkevinä ja jopa uhkaavina. Tapani Länsiö oli tehnyt kuoron valmentajana todella hyvää työtä, sillä mikään läpihuutokappale tämä ei ole ammattilaiskuorollekaan. RSO soitti hyvin tarkasti Sohijevin komennossa. Hänen kokemuksensa oopperakapellimestarina näkyi ja kuului miehen hengittäessä ja eläytyessä hienosti kuoron mukana.

Toisena teoksena kuultiin Rahmaninovin Kevät, joka on kantaatti baritonille, kuorolle ja orkesterille. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut tätä kappaletta enkä myöskään livenä Garry Mageeta, joka teki nyt oikein hyvän vaikutuksen. Kantaatin teksti eli tarina uskottoman vaimon murhaa hautovasta miehestä oli aivan hurmaavan venäläinen - jos nyt tällainen stereotypia sallitaan. Magee osoittautui teknisesti vahvaksi ja kantavaääniseksi baritoniksi, jonka pakista löytyi niin metallista voimaa kuin romanttista tunnelmointia. Aivan mahtava esitys!

Väliajan jälkeen oli vuorossa päätösnumerona Tšaikovskin Sarja orkesterille nro 3 G-duuri vuodelta 1888. Neliosaisesta teoksesta piti alun perin tulla sinfonia, mutta sitten suunnitelmat jostain syystä muuttuivat. Säveltäjä näyttää osaamisensa palettia ja suorastaan tuhlailee erilaisia aiheita ja värejä läpi teoksen. Ei ihme, että kappale oli Tšaikovskin suurimpia menestyksiä hänen elinaikanaan. Pidin erityisesti toisen osan eli Valse melancoliquen melodioista. Neljännestä osasta löytyi hyvin kekseliästä musiikkia, kun kuulimme teeman ja siitä kymmenen muunnelmaa. Konserttimestari Petri Aarnion soolo-osuus viimeisessä muunnelmassa oli hunajaa korville. Teos päättyi vauhdikkaalla poloneesilla, joka ei jättänyt yleisöä kylmäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti