keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Amerikkalaista oopperaako?


23.2.2016 Kurt Weillin ooppera Street Scene Theater Pforzheimissa

Kurt Weill pakeni Saksasta Ranskaan vuonna 1933 ja edelleen Yhdysvaltoihin vuonna 1935. Hän eli Amerikan ihmemaassa kuolemaansa eli vuoteen 1950 saakka. Tänä aikana syntyi useita oopperoita, musikaaleja ja muuta musiikkia. Joukkoon kuuluu vuodelta 1946 oleva Street Scene, jonka säveltäjä nimesi "amerikkalaiseksi oopperaksi". Teoslajin piti olla uusi eurooppalaisen oopperan ja amerikkalaisen musikaalin synteesi.

Street Scene on melkoinen tilkkutäkki, jossa oopperalliset sävyt ovat välillä aika kaukana - varsinkin teoksen alkupuolella. Mukana on hyvin musikaalimaisia jaksoja ja pitkiä puheosuuksia. Mutta on teoksessa kyllä "oikeaoppisia" ooppera-aarioita ja duettojakin, joista osa vieläpä erittäin kauniita. Oopperan loppupuolella oli aivan herkullinen makaaberi kehtolaulu, joka sai hekottamaan ääneen.

Street Scenessä seurataan newyorkilaisen talon asukkaiden elämää. Henkilöitä on muutamia kymmeniä, mikä vaikeutti aluksi tapahtumien seuraamista, kun ei aina ollut kärryillä kuka onkaan kenenkin perheenjäsen. Thomas Münstermannin ohjaus oli yksinkertainen ja suoraviivainen: henkilöt vaan vaihtuivat näyttämökuvana olleen talon edessä.

Laulajien taso vaihteli jonkin verran, mutta tärkeimmissä rooleissa oli oikein hyvä miehitys. Esimerkiksi Anna-Maria Kalesidis lauloi erinomaisesti Anna Maurrantin osan (joskin saksan ääntämisessä olisi vielä parantamista). Johannes Straußin koneisto lämpeni loppua kohti ja laulusta löytyi upeita tenoraalisia tehoja. Paikoin käytetty sähköinen vahvistus oli aivan epäonnistunut ja sai äänet kaikumaan luonnottomina. Kapellimestari Markus Huber oli muuten mies paikallaan, mutta orkesterin ja laulajien balansointi meni useasti aivan pieleen. Liekö syy salin kovassa akustiikassa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti