lauantai 11. heinäkuuta 2015

Oodi kesälle Sumiaisissa


11.7.2015 Jaakko Ryhänen ja nuoret taitajat -konsertti Sumiaisten kirkossa

Viikonloppuni Keski-Suomessa jatkui Sumiaisissa (jossa en muuten ollut käynyt koskaan aiemmin). Jyväskylän Kesä -festivaalin konsertissa kuulimme ooppera-aarioita ja suomalaisia lauluja basso Jaakko Ryhäsen sekä hänen nykyisten ja entisten oppilaidensa esittämänä. Maestro itse juonsi konsertin täpötäydessä kirkossa mutkattoman hyväntuuliseen ja humoristiseen tyyliinsä. Pianoa konsertissa soitti Tuuli Takkala.

Bonnin oopperan solistikuntaan kuuluva bassobaritoni Rolf Broman avasi konsertin. Hän lauloi Sarastron aarian In diesen heil'gen Hallen alkuosan saksaksi ja Ryhänen lauloi itse loppuosan suomeksi. Toinen bassobaritoni, nuori Markus Suihkonen, lauloi Alekon aarian Rahmaninovin samannimisestä oopperasta. Esitys oli väkevä, mutta sävyskaala suppeahko. Seuraavaksi tenori Jere Martikainen vetäisi komeasti Lenskin aarian Jevgeni Oneginista. Ryhänen pani vielä paremmaksi, ja esitti Greminin aariasta korviahivelevän kauniin tulkinnan, jossa vuosikymmenten kokemus kyllä kuului.

Ja sitten italialaiseen ohjelmistoon: O mio babbino caro Puccinin Gianni Schicchistä sai hieman horjuvan tulkinnan sopraano Linda Urbanskilta. Kyse saattoi olla jännityksestä, sillä laulaminen vapautui aarian loppua kohti. Baritoni Jani Kyllönen esitti jotenkin tukkoisesti Posan aarian Verdin Don Carlosta. Vierailevana tähtenä kuulimme sopraano Hedvig Pauligia, joka lauloi vakuuttavasti Casta divan Bellinin Normasta.

Eihän oopperakonsertti olisi mitään ilman Wagneria! Basso Ronnie Karlsson loihti Lohengrinin kuningas Heinrichin aariasta yllättävän hienon ja tasapainoisen esityksen. Hän on todellakin kehittynyt laulajana kovasti parin viime vuoden aikana. Rolf Broman tulkitsi perään Wolframin laulun iltatähdelle (oopperasta Tannhäuser).

Ja Wagnerin vastapainoksi vähän keveämpää ennen väliaikaa: Mikko Sateila lauloi Volga-laulun Lehárin operetista Perintöruhtinas. Esitystä vaivasivat useat epäpuhtaudet ja tekniset ongelmat, joista ainakin jälkimmäiset saattavat mennä käynnissä olevan fakinvaihdoksen piikkiin. Odotellaan - hyvä hänestä vielä tulee! Aviopari Broman-Paulig lauloi lopuksi dueton Gershwinin oopperasta Porgy ja Bess.

Väliajan jälkeen siirryttiin kotimaiseen ohjelmistoon. Paikallinen kyky, La Kala -oopperan perustanut sopraano Marie Finne-Bray lauloi itselleni melko vieraan Ainon aarian Melartinin samannimisestä oopperasta. Linda Urbanski jatkoi Melartinilla: laulu Minä metsän polkuja kuljen ei kuitenkaan sävähdyttänyt suuremmin. Kuulan sävellyksistä kuulimme laulut Karjapihassa (Finne-Bray) ja Kesäyö kirkkomaalla (Suihkonen). Finne-Bray rakensi kappaleestaan hauskan ja eläytyvän kuvauksen. Suihkonen aloitti hieman alavireisesti, mutta korjasi ongelman pian.

Sitten olikin Merikannon vuoro: Mikko Sateila ihmetteli, että Miksi laulan, mutta löysi lopulta vastauksen. Hänen diktionsa oli esimerkillisen selkeä. Jani Kyllösen Soi vienosti murheeni soitto jäi jotenkin ponnettomaksi ja sävelpuhtaudessakin esiintyi hienoista horjuvuutta. Ryhäsen Merellä oli vaikuttava tulkinta, mutta Takkalan pianismi jäi tässä kappaleessa vaisuksi. Ronnie Karlsson jatkoi meriteemaa Myrskylinnulla, joka oli jälleen häneltä oikein mainio esitys. Lauluosion päättivät Urbanski ja Martikainen kappaleella Onnelliset. Pikkusievä esitys, jossa Martikainen joutui selvästi jarruttelemaan.

Yhteislauluna veisatut Suvivirren kolme säkeistöä saivat Ryhäseltä kiitosta. Tässä tunnelmassa olikin käypäistä päättää konsertti Kokkosen Viimeisillä kiusauksilla. Ryhänen (Paavo Ruotsalainen), Paulig (Riitta) ja Martikainen (Juhana) esittivät oopperan ensimmäisen näytöksen loppukohtauksen eli Riitan kuolinkohtauksen. Tämän jälkeen laulettiin väkevästi Paavon virsi, johon kaikki konsertin solistit yhtyivät. Kertakaikkisen hieno konsertti, jossa pari tuntia hujahti ihan huomaamatta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti