keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Päivän täydeltä ohjelmaa Wienissä


23.6.2015 Ravelin ooppera L'Heure espagnole ja Poulencin ooppera Les mamelles de Tirésias Wiener Kammeroperissa

23.6.2015 ORF Radio-Symphonieorchester Wienin konsertti Wiener Konzerthausissa

Theater an der Wien in der Kammeroper tarjosi iltapäivän aluksi kahden koomisen pikkuoopperan paketin: Ravelin Espanjalainen hetki ja Poulencin Tiresiaan rinnat. Philipp M. Krenn oli ohjannut teokset niin, että Ravelin ooppera tapahtui itsensä harjoituksissa ja Poulencin ooppera tapahtui edellisen "esityksessä" kulissien takana. Ihan veikeä toteutus, joskin Espanjalaisen hetken muka-ohjaajan karjunta meni vähän överiksi ja Tiresiaan rinnoissa paketti ei pysynyt kasassa, vaan jännite hajosi lavalla tapahtuneeseen ylimääräiseen säheltämiseen.

Gelsomino Rocco johti kamariorkesteria oikein pätevästi molemmissa oopperoissa. Espanjalaisen hetken viisi solistia lauloivat myös Tiresiaan rinnoissa. Jälkimmäisessä oopperassa esiintyi lisäksi kaksi muutakin solistia. Nuoret laulajat selvisivät osistaan varsin hyvin, ainoastaan tenoreille voi vähän nurista epäpuhtauksista ym. Puolalainen mezzo Natalia Kawalek oli aivan erinomainen Conception Ravelin oopperassa - ei voinut kuin ihastella hänen vaivatonta lauluaan ja verratonta näyttelemistään. Poulencin oopperassa muiden yläpuolelle nousi israelilainen sopraano Gan-ya Ben-gur Akselrod, joka lauloi Thérèsen vaativan roolin.

Illan ohjelmana oli sitten ORF Radio-Symphonieorchesterin konsertti. Konzerthausin suuri sali oli lähes täynnä yleisöä, jolle tarjottiin Cornelius Meisterin johdolla Bruckneria ja Messiaenia.

Konsertin aloitti Brucknerin yli tunnin mittainen Messu Nr. 3 f-molli. Esitys oli huikean hieno, tasapainoinen ja vavahduttava. Orkesteri oli erinomaisessa iskussa ja Meisterin työskentelyä oli pakko seurata aivan lumoutuneena. Erityisen vaikutuksen minuun teki kuitenkin Wiener Singakademie -kuoro, jonka sointi ja tarkkuus olivat huippuluokkaa.

Laulusolisteja en sitten viitsi hehkuttaa ihan samalla tavalla. Hyvin aloittanut sopraano Ruth Ziesak tuntui väsyvän lopussa ja äänessä oli kuultavissa hienoista epävarmuutta. Mezzo Janina Baechle puolestaan aloitti alavireisesti, mutta paransi loppua kohti - joskin vähän ponnettoman vaikutuksen hänen esiintymisensä jätti. Benjamin Brunsilla ei ollut paljon laulettavaa, mutta hänen kaunissävyistä tenoriaan kelpasi kyllä kuunnella. Basso Günther Groissböckin ääni kantoi hienosti yli kuoron ja suuren orkesterin jylyn.

Väliajan jälkeen oli sitten vuorossa Messiaenin L'Ascension. Quatre Méditations symphoniques pour orchestre. Ja nyt pitää kysyä, että miksi ihmeessä. Brucknerin järkäle olisi riittänyt yksinäänkin konsertin ohjelmaksi, eikä sen jättämää tunnelmaa olisi tarvinnut vesittää Messiaenin maailmalla. Varsinkin ensimmäisen osan vaskijollotuksia kuunnellessani olin jo vaipumassa epätoivoon, mutta onneksi kolmas ja neljäs osa vähän pelastivat tilannetta. Silti mielestäni selvä ohjelmistosuunnittelun moka - olisivat edes sijoittaneet teokset toisin päin, jos ne nyt oli pakko samaan konserttiin saada.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti