perjantai 5. kesäkuuta 2015

Monteverdin Orfeo Ruoholahdessa


5.6.2015 Claudio Monteverdin ooppera L'Orfeo, favola in musica Metropolia Ammattikorkeakoulun konserttisalissa.

Pitkä kuiva kausi on vihdoinkin ohi! Tässä menikin melkein kaksi viikkoa ilman oopperaa tai konsertteja, joten jo oli korkea aika päästä nautiskelemaan. Ja mikäs siihen paremmin sopisi kuin barokkiooppera...

Monteverdin L'Orfeo vuodelta 1607 kantaesitettiin Mantovassa. Se on vanhimpia tunnettuja oopperoita ja pyörii harvakseltaan oopperatalojen ohjelmistoissa vielä nykyisinkin. Itse näin teoksen Berliinissä pari vuotta sitten. Suomessa teos on esitetty näyttämöversiona vain vierailevan seurueen toimesta, eli tämä produktio oli ensimmäinen kotimaisin voimin toteutettu ikinä. Tosin Ruoholahdessa kuultiin oopperasta hieman lyhennelty versio.

Edward Ananian-Cooper johti pientä barokkiorkesteria, johon kuului 2 barokkiviulua, -alttoviulu ja -sello sekä kontrabasso. Mukana oli myös 2 nokkahuilua, pasuuna, trumpetti ja 2 barokkikitaraa sekä cembalo, urut ja regaali. Periodisoittimia edustivat lisäksi viola da gamba, lirone ja teorbi. Noin tusinan laulajan muodostama kuoro oli sijoitettu orkesterimonttuun, mikä ei ollut kuuluvuuden ja balanssin kannalta paras mahdollinen ratkaisu.

L'Orfeon juonena on tuttu antiikin tarina Orfeuksesta ja Eurydikesta. Häihin valmistuvan parin onni katkeaa käärmeenpistoon, joka tappaa Eurydiken. Surussa räytyvä Orfeus päättää reissata Manalaan ja hakea rakastettunsa takaisin. Parin mutkan kautta tämä onnistuukin, mutta eikös Orfeus vaan sössi asian katsomalla taakseen (vaikka tämä on nimen omaan kielletty) ja niin Eurydike on menetetty. Viimeisessä näytöksessä musiikin jumala Apollo vie Orfeuksen taivaan iloihin, jossa surun luulisi unohtuvan.

Ville Saukkonen oli ohjannut levollisen ja tasapainoisen oopperan, jossa oli ainoastaan viitteellinen lavastus. Valaistuksen ja projisointien lisäksi esitys nojasi musiikin ja liikkeen ilmaisuvoimaan. Eräänlaisena lavastuksena toimi ajoittain myös tanssijajoukko, joka kuvitti tapahtumia. Hanna Hakkaraisen suunnittelemat puvut olivat lähes kautta linjan hyvin yksinkertaisia, ja niinpä pari poikkeusta (esim. Kharonin puku) nousivatkin hyvin esille.

Nuori tenori Juho Punkeri lauloi Orfeuksen suuren roolin ja suoriutui varsin hyvin. Pienet virheet tai epätarkkuudet eivät vaikuttaneet kokonaisuuteen, vaan hän oli osassaan eläytyvä ja sympaattinen. Yleisö palkitsi hänet esityksen jälkeen riehakkailla suosionosoituksilla. Eurydikena lauloi ihan sievästi sopraano Johanna Lesonen, mutta hän ei sykähdyttänyt suuremmin. Pienemmissä naisrooleissa kuultiin oikein kaunista tyylin mukaista laulua mm. sopraano Meri Metsomäeltä, joka esitti Musiikin osan. Paimenen ja Apollon osat esittänyt tenori Tero Halonen lauloi paljolti sävyttömästi ja jopa epäpuhtaasti. Basso Ronnie Karlsson jylisi Plutona vakuuttavasti, mutta äänen luonnollisuus kärsi ajoittaisesta puskemisesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti