sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Yllätyksetön Sibelius-laulukilpailun finaali


25.4.2015 Kolmannen kansainvälisen Sibelius-laulukilpailun finaali Järvenpää-talossa

Kuusi finalistia esittivät Sibeliuksen lauluja tällä kertaa pianosäestyksellä. Tämä laajensi mukavasti kappalevalikoimaa, vaikkakin kilpailijoista neljä oli valinnut Var det en dröm? -laulun. (Mutta en minä valita, se kun sattuu olemaan suosikkini kaikista Sibeliuksen lauluista.)

No, itse asiaan: Kerrankin laulukilpailu, jossa laitoin finalistit täsmälleen samaan järjestykseen kuin tuomaristo. Liikuttavaa samanmielisyyttä! Ja tämä siitäkin huolimatta, että minä en kuullut alku- ja välieräsuorituksia, jotka myös otettiin huomioon sijoista päätettäessä.

Kilpailun voiton vei baritoni Aarne Pelkonen pianistinaan tuttuun tapaan Juho Alakärppä. Pelkosen vahva kerronta nosti hänet muiden yläpuolelle. Jo kokemusta omaavana ja menestystäkin saavuttaneena liedlaulajana häneltä löytyi sävyjen kirjoa ja taitoa saada yleisökin kokemaan. Yhteistyö pianistin kanssa oli saumatonta ja nautittavaa. Norden ei ehkä ollut baritonille paras mahdollinen kappalevalinta - sen dynamiikka muuttui transponoinnin tuloksena kovin oudoksi. Mutta hyvin ansaittu voitto!

Toiseksi kilpailussa tuli mezzosopraano Erica Back. Olen kuullut häntä vuosien mittaan monesti ja viimeksi 1,5 viikkoa sitten Sibelius-Akatemian oopperassa ajattelin, että onpa hän kehittynyt kovasti. Ja siitä tuli nyt hyvä lisänäyttö! Kaunista ja tasapainoista laulua sekä persoonallista tulkintaa. Toisinaan eläytyminen ja esittäminen meinasivat mennä jo vähän ylikin. Backin äidinkieli on ruotsi, ja olikin ilo kuunnella miten luontevasti teksti voi istua ja soida. Olisiko tästä ollut hänelle vähän lisäetua kilpailijoihin nähden?

Kolmanneksi tuomaristo valitsi sopraano Hanna Rantalan. Teknisesti hyvä, mutta vähän kylmäksi jättänyt suoritus. Rantala ei ehkä ole omimmillaan liedlaulajana, epäilisin oopperan olevan hänelle paremmin sopiva ala.

Neljänneksi tuli virolainen mezzosopraano Tuuri Dede. Hänellä oli kaunis lämmin äänenväri ja iloinen olemus, mutta se ei nyt riittänyt kovin pitkälle. Ohjelmisto oli rakennettu tai ainakin järjestys valittu oudosti: På verandan vid havetista suoraan kukkalauluihin!

Viidennen palkinnon sai sopraano Sanna Matinniemi, joka oli minulle melkein uusi tuttavuus. Hänen materiaalissaan on edellytyksiä kasvaa ja kehittyä dramaattisempaan suuntaan, mutta vielä hän oli kovin keskentekoinen laulaja.

Viimeiseksi finaalissa jäi puolalainen baritoni Artur Rozek. Hänen kunniakseen on sanottava, että varsin hyvin oli ruotsin läksynsä tehnyt (jonkin verran virheitä lausumiseen oli kyllä vielä jäänyt). Enimmäkseen oppilasmaista esiintymistä ja paatoksellista tulkintaa höystettynä käsimaneereilla (kaikkeen tällaiseen ehkä epäolennaiseen sitä kiinnittää huomionsa, vaikka musiikin pitäisi olla pääosassa!).

Aarne Pelkosta lukuun ottamatta laulajat käyttivät kilpailun tarjoamia pianisteja: Erica Backin, Tuuri Deden ja Artur Rozekin pianistina urakoi Kristian Attila. Hans-Otto Ehrström oli Hanna Rantalan kumppani ja Ilmari Räikkönen Sanna Matinniemen. Hienoa työtä tekivät kaikki, kokeneita kilpailupianisteja kun ovat.

Palkintojenjaon jälkeen kuulin sivusta, kun YLE:n haastattelija kysyi Aarne Pelkoselta, että mihin hän aikoo palkintorahat käyttää. Voisiko enää typerämpää ja moukkamaisempaa kysymystä keksiä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti