maanantai 20. huhtikuuta 2015

Huhtikuun 2015 oopperat ja konsertit tiivistäen


(Tämä on muutaman edellisen päivityksen tapaan jälkikäteen tapahtuvaa dokumentointia, minkä vuoksi en jaarittele yksittäisistä tapahtumista pitkään.)

1.4. J. S. Bachin Johannes-passio Lahden Ristinkirkossa.
Sinfonia Lahden ja Dominante-kuoron pääsiäiskonsertti, jonka johti Seppo Murto. Solisteina olivat Ilona Jokinen, Jeni Packalén, Jussi Salonen (evankelista), Elja Puukko (Pilatus) ja Esa Ruuttunen (Jeesus). Pilvi Listo-Tervaportti soitti urkuja ja continuosellistinä toimi Sanna Palas-Lassila. Esittäjät olivat oikein päteviä ja kuoro oli hyvässä iskussa. Hyvä tunnelma jäi tästä konsertista.

2.4. Brahmsin Ein deutsches Requiem Porvoon Taidetehtaassa.
Lisää suurteoksia, nyt Brahmsia Lohjan kaupunginorkesterin ja Uusimaa-kuoron voimin. Esa Heikkilä johti pontevan esityksen eikä solisteissakaan (Tuuli Takala ja Juha Kotilainen) ollut moittimista. Avanti-salin akustiikka kylläkin kohteli esityksen balanssia kaltoin, ainakin ajoittain.

3.4. Telemannin Matteus-passio Tapiolan kirkossa.
Georg Philipp Telemannin Matteus-passio oli minulle aivan uusi tuttavuus. Ilmeisesti teoksen outous ei haitannut muitakaan, sillä teosta saapui kuuntelemaan tupaten täysi kirkollinen väkeä. Lohjan kaupunginorkesteri ehti tännekin, nyt johtajana Eric-Olof Söderström ja kuorona Tapiolan srk:n oma Passiokuoro. Solisteista löytyi monta tunnettua nimeä: Hanna Rantala, Essi Luttinen, Jere Martikainen, Markku Pihlaja, Niklas Spångberg, Johann Tilli (Jeesus) ja Hannu Jurmu (evankelista). Tässä sielu lepäsi (ellei lukuun oteta Jurmun ajoittaista yliesittämistä).

4.4. Wagnerin Nürnbergin mestarilaulajat Kansallisoopperassa.
Mikäpäs sen mukavampaa lankalauantain ohjelmaa, kuin tuhti pläjäys Wagneria! Zürichin oopperasta hankittu produktio oli miellyttävästi ohjattu ja rauhallinen kokonaisuus. Lavastuksena oli koko esityksen ajan sodan tuhoaman kaupungin raunioita eikä pukuloistollakaan koreiltu. Solistit olivat lähes kokonaan kotimaisia voimia; ainoastaan Hans Sachsin suuren roolin lauloi saksalainen Ralf Lukas ja Sixtus Beckmesserinä hääri itävaltalainen(?) Michael Kraus. Ylikapellimesteri Michael Güttler johti. Harry Kupferin ohjauksessa pidin myös siitä, ettei Beckmesserin koomisuutta liioiteltu eikä hänen surkeuttaan alleviivattu, kuten joissain muissa näkemissäni produktioissa on asianlaita ollut. Tässä kyllä hujahti 5,5 tuntia ihan huomaamatta, sitä Wagner-taikaa nääs!

5.4. Elokuvissa: Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho.
Weillin ja Brechtin ooppera The Royal Opera Housesta Lontoon Covent Gardenista. John Fulljamesin ohjaus päihitti mennen tullen ainoan aiemmin näkemäni, eli Lauri Maijalan ohjauksen Helsingin juhlaviikoilla vuonna 2011. Nyt pysyin jopa juonessa! Anne Sofie von Otter oli mainio, samoin kuin useimmat miessolistit. Ei tästä vieläkään tullut lempioopperaani (kaukana siitä!), mutta ihan mukava oli ilta Mahagonnyssa.

6.4. Saariahon Émilie Kansallisoopperassa.
No nyt oli täysosuma! Tästä esityksestä en parhaalla tahdollanikaan (heh heh!) löytänyt heikkoa lenkkiä. Kaija Saariahon musiikki toimi saumattomasti Amin Maaloufin libreton kanssa. Viitteellinen lavastus valotti hienosti Émilie du Châteletin mielenmaisemia ja upea Camilla Nylund oli, no - kerrassaan upea! Katsomossa oli harmillisen paljon tilaa, liekö ajankohta (2. pääsiäispäivä) ollut monille huono?

11.4. Sibelius neljän ikkunan läpi II: Sibelius ja Pohjoismaat -konsertti Musiikkitalossa.
Sarjan toisessa konsertissa tarkasteltiin Sibeliuksen laulutuotantoa "pohjoismaisten naapurimaiden kulttuurisesta kontekstista, sekä genremielessä että kirjallisuuden kautta." Oli mielenkiintoista kuulla muutamista Sibeliuksen ikitutuista lauluista muiden sävellyksiä, siis samoihin runoihin tehtyjä. Konsertin säveltäjänimiä olivat Mestarimme lisäksi Karl Collan, Hugo Ingelius, Gabriel Linsén, Edvard Grieg, Carl Nielsen, Ture Rangström, Harald Fryklöf ja Wilhelm Stenhammar. Voi miten erilaisen kappaleen oli vaikkapa Stenhammar saanut aikaan Runebergin runosta Flickan kom ifrån sin älsklings möte! Konsertin alkupuolen laulusolisteja olivat Johanna Isokoski, Markus Suihkonen, Olli Rasanen ja Annika Leino. Pianisteina toimivat Joel Papinoja ja Sonja Hendunen. Konsertin jälkipuoliskolla sopraano Kirsi Tiihonen tarjoili kattauksen Sibeliuksen lauluja Gustav Djupsjöbackan kanssa. Tiihonen on esiintynyt viime vuosina Suomessa melko vähän, ja hän olikin vetänyt saliin ihan kiitettävästi yleisöä.

12.4. Helsingin Barokkiorkesteri Musiikkitalossa.
HeBO:n Vanhan musiikin sarjassa ehdin vasta kevään kolmanteen konserttiin. Viulisti Erich Höbarthin johdolla kuulimme ajatuksella kootun ohjelman: Fuxia, Schmelzeria, Caldaraa, Muffatia, Biberia ja Rittleria. Näistä Johann Joseph Fuxin Ouverture VI d-molli ja Antonio Caldaran Sinfonia C-duuri saivat vasta nyt ensiesityksensä Suomessa. Eipä tarvinnut odottaa kun reilut 300 vuotta! HeBO:n konserteissa on aina ollut aistittavissa soittamisen iloa ja asialleen omistautumista, eikä tämä kerta ollut poikkeus.

15.4. Kirkkokonsertti Lahden Ristinkirkossa.
Anastasia ensemble ja soitinyhtye esittivät Markus Tikkasen johdolla barokin kirkkomusiikkia: Koraalit J. S. Bachin kantaatista BWV 147, Buxtehuden kantaatti Jesu meine Freude sekä Bachin Messu A-duuri BWV 234. Näistä viimeinen ja varsinkin sen Kyrie-osa osoittautui kuoron taitoihin nähden liian vaikeaksi valinnaksi. Kokonaisuus oli kuitenkin ihan tyydyttävä ja erityisesti solistit Sannamaria Salli ja Anne Kantola ansaitsevat kiitokset.

16.4. Rossinin Il viaggio - Matkalla Brysseliin Musiikkitalossa.
Rossinin tunnettu ooppera Matka Reimsiin (Il viaggio a Reims, ossia L'albergo del Giglio d'Oro) oli saanut sibalaisten käsittelyssä yllä olevan nimen. Teoksesta tihkuneiden ennakkotietojen perusteella ja ohjaajan (Ville Saukkonen) tuntien oli lupa odottaa menevää oopperailtaa. Eikä odotuksissa tarvinnut pettyä! Matka Reimsiin on mielestäni Rossinin tylsimpiä oopperoita, jossa paikoittain upea musiikki tai edes Dario Fon lentomunahärpäkkeet (viittaus takavuosien produktioon Kansallisoopperassa) eivät riitä pelastamaan kökköä ja pitkäveteistä tarinaa. Mutta nyt oli kaikki toisin! Ohjaus vilisi hauskoja tai nokkelia viittauksia ja herjoja (varsinkin Venäjä sai jälkimmäisistä ansaitun osansa). Solisteista vakuuttivat ennen kaikkea suurimmissa tehtävissä laulaneet naiset Saara Kiiveri, Tuuli Takala, Albina Isufi ja Erica Back. Miessolisteista taisivat Tang Han Zhang ja Sampo Haapaniemi tehdä yleisöön parhaimman kajauksen. Tomas Djupsjöbacka johti selkä hiessä orkesteria, jonka yhteissoiton tasokkuus yllätti.

17.4. Nielsenin Saul ja Daavid Kööpenhaminan kuninkaallisessa oopperassa.
Juhlavuottaan viettävän Nielsenin oopperoita ei ole liiemmin Suomessa esitetty, joten piti tehdä varta vasiten parin päivän pikareissu Kööpenhaminaan bongaamaan niistä edes pari. Ensimmäisenä oli luvassa Saul ja Daavid, joka on myös Nielsenin ensimmäinen ooppera. Tämä ehkä näkyi ja kuului kokonaisuudessa, mutta ihan kelpo ensityö oli kyseessä. Esiintyjät hoitivat hommansa, mutta ohjaukseen tämän lento sitten kilpistyi. Enpä ole aikoihin nähnyt tällaista staattisuutta ja paikallaanpönötystä oopperaesityksissä, luulin niiden jo jääneen historiaan. Vai yrittikö ohjaaja (David Pountney) tavoittaa juuri tällä jotain historiallista? Mene ja tiedä, en kuitenkaan vaikuttunut.

18.4. Nielsenin Naamiaiset Kööpenhaminan kuninkaallisessa oopperassa.
Tämä toinen Nielsenin teos (alkup. Maskarade) oli onneksi ihan eri maata. Kasper Holtenin ja Morgan Allingin ohjaus oli eloisa, etenevä ja nautittava. Lavastuksesta täytyy antaa erityiset kehut, siitä vastasi oli Marie í Dali. Laulusolisteista nousivat esiin oma poikamme Petri Lindroos Jeronimuksena sekä Gert Henning-Jensen ja Henning von Schulman parivaljakkona Leander & Henrik. Tässäpä helposti lähestyttävä ja sulatettava produktio, jota voisi suositella oopperaennakkoluuloisille!

21.4. Järvenpään Kamarikuoron kevätkonsertti Järvenpään kirkossa.
Gloria!-konsertti alkoi Petros Paukkusen mahtipontisella urkuimprovisaatiolla Exordium et Fuga. Kamarikuoro johtajanaan Sanna-Maarit Hakkarainen aloitti ohjelmansa kolmella kappaleparilla. Jokaisessa parissa toistui hyvin harkitusti sama aihe tai Raamatun teksti: Pietari Korhosen Laulakaa Herralle uusi laulu sai parikseen Hans Leo Hasslerin Cantate Dominon. Juhani Haapasalon Minä kohotan katseeni vuoria kohti -laulun parina oli Mendelssohnin Hebe deine Augen zu den Bergen. Ja vielä Kari Tikan Isä meidän -kappaletta seurasi Verdin Pater Noster. Brucknerin pienen Locus iste -kappaleen jälkeen kuulimme päätösnumerona Vivaldin Glorian (RV589). Urkurina toimi koko konsertin ajan Petros Paukkunen. Gloriassa laulusolistina toimi kuoron johtajan lisäksi sopraano Jonna Imeläinen. Kuoron osuuksissa oli pientä epätarkkuutta ja miesäänien stemmat jäivät kovin vaisuiksi johtuen laulajien pienestä määrästä. Paukkusen taiturointia urkujen ääressä oli ilo kuunnella.

22.4. Suuri kuorogaala Kansallisoopperassa.
Suomen Kansallisoopperan kuoron 70-vuotista taivalta juhlistettiin konsertilla, johon oli koottu ohjattu ja visualisoitu kokonaisuus tunnettuja oopperoiden kuoronumeroita yms. Konsertti alkoi Orffin O Fortunalla teoksesta Carmina Burana. Tätä seurasi kattaus Puccinia, Verdiä, Leoncavalloa ja Musorgskia. Kahdessa numerossa oli mukana myös tanssijoita; vanhan Elsa Sylvesterssonin koreografian (La Traviatan matadorit) lisäksi oli Kenneth Greve tehnyt koreografian Madama Butterflyn ns. hyräilykuoro-numeroon. Väliajan jälkeen saatiin Verdiä, Bizetiä, Mascagnia ja Wagneria sekä lopuksi suomalainen osuus: Madetojaa, Sallista ja Paciusta. Mascagnin Intermezzossa (oopp. Cavalleria rusticana) oli myös Kenneth Greven koreografia kahdelle tanssijalle.
Kuoro lauloi enimmäkseen hyvin, sielukkaasti ja vaikuttavasti, mutta parissa numerossa oli ongelmia saada kapellimestarin ja kuoron tempot osumaan yhteen. Ylikapellimestari Michael Güttler johti hänelle epätavallisen epätasaisesti: Hän ei saanut orkesteriin esim. O Fortunaan ja Carmen-numeroon tarvittavaa ytyä ja tunnetta. Eikä kuorossakaan ollut aina puhtia, esim. "Onko Suomessa kevät?"-numerossa (oopp. Punainen viiva) ei ollut samaa vaikuttavuutta kun on kuultu Savonlinnan oopperajuhlakuorosta Matti Hyökin valmentamana. Mika Pohjonen lauloi solistina Vesti la giubban oikein tunteella eikä ylimääräisenä kuultu Nessun dormakaan penkin alle mennyt. Jyrki Korhonen teki Boriksena "läpilaulusuorituksen", joka ei puhutellut. Ylimääräisenä kuultiin myös Va pensiero Verdin Nabuccosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti